Siisti koti, tyytyväinen mies? Ei välttämättä

18.05.2013 12:15 - Rea Tallgren

Voicen uutistoimittaja Rea on city-sinkku ja oman aikansa Bridget Jones, jolle sattuu ja tapahtuu.

Tiedättekö sen tunteen, kun potentiaalinen tuleva kumppani tulee ensimmäistä kertaa kylään kotiisi? En puhu nyt siitä jäätävästä tilanteesta, kun tämä henkilö tapaa ensimmäistä kertaa vanhempasi, ja he kaivavat lapsuudenajan pimppi paljaana -kuvasi esiin kaikkien ihasteltaviksi. Puhun siitä yksinkertaisesta tilanteesta, kun mies pitäisi ensimmäistä kertaa päästää sinun omaan kotiisi.

Minulla tällainen tilanne tuli tällä viikolla. Yhtäkkiä koti, jossa normaalisti viihdyn hyvin, ei enää vaikuttanutkaan kauniin kodikkaalta, ja suloisen pieneltä. Sen sijaan minua alkoi nolottaa. Mitä isossa, saunallisessa omistusasunnossa asuva jäpikkä mahtaa ajatella pienenpienestä vuokrayksiöstäni, jossa suihkuun mahtuu yksi jalka kerrallaan?

Ensin tein paniikkia helpottaakseni saman, jonka teen joka kerta. Imuroin, tiskasin ja luuttusin lattiat. Silti en ollut tyytyväinen. Seuraavaksi pyyhin pölyt. Ei vieläkään valmista. Pesin vessan, vaihdoin lakanat ja pyykkäsin päiväpeiton. Asettelin verhot paremmin ja poistin ikkunastani joulutähden, joka on odottanut kaappiin pääsyä jo viiden kuukauden ajan.

Paniikki yltyi. Asuntoni kimalteli puhtauttaan, mutta silti en ollut tyytyväinen. Mietin, vaihtaisinko järjestystä ja saisinko naapurissa asuvalta ystävältäni hienomman maton lainaan ennen miehen kyläilyä. Saisinko kylpyhuoneesta isomman näköisen, jos keplottelisin sinne kokovartalopeilin, joka tuplaisi huoneen koon?

Puhelimeni piippasi. Mies tulisi etuajassa. Yhtäkkiä asuntopaniikki sai väistyä.

Tilalle tuli se paljon pahempi paniikki - mitä tekisin itselleni ennen hänen tuloaan? Juoksin suihkuun. Sheivasin karvani puolihuolimattomasti ja hinkutin itseni täyteen suihkugeeliä. Suihkun jälkeen föönasin hiuksiani vasemmalla kädellä ja yritin meikata oikealla kädellä. Hyppy vaatteisiin, pari kynttilää palamaan ja taustalle hyvää musiikkia soimaan.

Kun ovikello soi, olin täysin uupunut. Vietimme illan kauniissa kodissani, joka kiilteli puhtauttaan. Mies tuijotteli meikattuja silmiäni ja siveli sileitä sääriäni, kun istuimme sohvalla vierekkäin.

Mies oli fiksu, komea ja mukava. Ilta olisi voinut päättyä loistavasti, mutta siitä minä en tiedä mitään. Urakkani uuvuttamana olin nimittäin nukahtanut sohvalle hänen puhuessaan pakollista työpuhelua.

Aamulla herätessäni minut oli peitelty vilttiin ja pöydälle oli jätetty lappu, joka summasi stressaamiseni seuraukset.

"Nähdään ensi kerralla minun luonani", lapussa luki. Ja niin me myös teemme.

Lue aikaisemmat Suhteettomuusteoria-kolumnit tästä!

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat