Avaruusboltsit - aivan parasta löhöilyviihdettä!
En muista, kuinka monta kertaa olen nähnyt Spaceballs - avaruusboltsit -elokuvan. Määrä menee kuitenkin yli kahdenkymmenen.
Löysin itseni höröttelemästä hiljaa ja vähän kovempaa ääneen, kun köllötin sohvalla ja katsoin keskittyneesti kyseistä Mel Brooksin ohjaamaa hupipläjäystä eilen. Muista ensimmäisen kerran, kun näin elokuvan. Ensinnäkin rakastuin palavasti elokuvan päätähteen Lone Starriin, jota esittää Bill Pulman. Ja halusin tietenkin olla kuvankaunis prinsessa Vespa.
Elokuva on niin paljon parempi huumorisekoitus Indiana Jonesia ja Star Warsia kuin tuoreemmat kauhuelokuvien kustannuksella naurattavat hupielokuvat. Vaikka huumori Avaruusboltseissa on melko yksinkertaista, niin se toimii kerta toisensa jälkeen. Ehkä juuri yksinkertaisuus on se salaisuus.
Minkä takia huumorin pitäisi olla jotenkin taiteellisempaa, vaikeammin tajuttavaa ja - muotisanana - älyllisempää? Vaikkei elokuvassa sinänsä naureta pieruille, siinä nauretaan muun muassa isolle pizzamöhkäleelle Pizza the Hutille, joka on puoliksi pizza ja puoliksi mies. Miten yksinkertainen juttu, ja todella hauska!
Olen myös hyvin tyytyväinen siihen, että maailmassa on vain yksi Avaruusboltsit-elokuva, eikä kyseistä hauskuutta ole pilattu sadalla jatko-osalla. Näin juuri pitää tehdä! Nykyisin tuntuu, että jatko-osat ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Pliis, jatko-osia ei tarvitse tehdä, jos ei olla sataprosenttisen varmoja, että ne ovat parempia kuin alkuperäinen elokuva.
Keep firing assholes!
