The Artist ei ansainnut parhaan elokuvan Oscar-palkintoa
Huomenna Suomessa saa ensi-iltansa mustavalkoinen mykkäelokuva The Artist. Ei kannata pelästyä mustavalkoisuutta ja mykkyyttä, mutta elokuva ei kuitenkaan ole täysin mestarillinen.
Elokuva kertoo mykkäelokuvien suuresta tähdestä George Valentinista. Valentinin ura kuitenkin kokee kolauksen, kun elokuvat ovat saamassa äänen. Mies ei usko, että ketään kiinnostaa hänen puheensa. Samaan aikaan miehen elämään astelee nuori näyttelijänalku Peppy Miller, joka sekoittaa pakkaa sekä miehen kotona että töissä. Elokuvassa kuvataan hyvin vanhan mykkäelokuvatähden murtuminen elokuvateollisuuden paineessa.
Elokuva kumartaa vanhoille mykkäelokuville, ja teattereissa on turha odottaa tuttua laajaa valkokangasta. Elokuva näytetään ajalle tyypillisessä koossa. Elokuvassa kaikki näyttää olevan päällisin puolin kohdillaan, mutta ei se kuitenkaan ole parhaan elokuvan Oscarin arvoinen.
Elokuvaa oli kyllä viihdyttävä katsoa. Sitä tarkkailee täysin eri tavalla kuin nykyaikaisia toimintapläjäyksiä, joissa katsoja lähinnä tuijottaa yhteen pisteeseen tajuttomana pari tuntia. The Artist haastaa katsojan hyvällä tavalla. Nykyajan ihmisen pitää yhtäkkiä keskittyä tarkemmin elokuvaan teatterin pehmeällä penkillä, sillä siinä ei puhuta eikä ole vilkkuvia värejä, jotka kiinnittäisivät katsojan huomion helposti.
Tarina ei kuitenkaan vastaa täysin odotuksia. Jos elokuvaan lisättäisiin värit ja äänen, se olisi yksinkertaisesti huonosti tehty tarina, ja elokuva floppaisi varmasti. Elokuvan tarina kulkee töksähdellen eteenpäin, ja katsoja ei saa tunnepohjaisesti mistään roolihenkilöstä tai kohtauksesta kiinni. Vaikka oli kiehtovaa katsoa mustavalkoista elokuvaa suuressa elokuvateatterissa ja vaikka elokuvaa oli viihdyttäväkin katsoa, jäi se silti kylmähköksi kokemukseksi.
Minulla ei sinänsä ole vertailupohjaa, miltä 20-luvulla tuntui mennä katsomaan elokuvaa teatteriin. Voi olla, että tämä kyseinen elokuva olisi ollut maagisen täydellinen tuohon aikaan, ja kyseinen tarina olisi saattanut herättää syviäkin tuntemuksia elokuvan katsojien keskuudessa. Valitettavasti nykyihminen on nähnyt muutaman muunkin elokuvan, joten elokuva ei täysin yllä sen tekijöiden tai katsojien asettamiin tavoitteisiin. Olisi kuvitellut, että nykyajan elokuvantekijät osaavat muokata tarinasta toimivan ja tunteikkaan elokuvan, joka iskee nykykatsojien heikkoihin kohtiin.
Oscar-palkinnoista elokuva ansaitsee täysin puvustuksen ja musiikin palkinnot. Lisäksi Jean Dujardin saa silitellä omaa miespääosan Oscar-patsastaan täysin oikeutetusti. Dujardin esitti roolihenkilönsä onnen ja surun tunteet niin vahvasti kuin voi, vaikkei se täysin riittänyt saamaan katsojaa samaan tunnetilaan. Elokuvan naistähti Bérénice Bejo loistaa elokuvassa myös, vaikka jää komean Dujardinin varjoon roolisuorituksellaan.
The Artist vaatii siis katsojalta hieman enemmän kuin nykyajan tavalliset romanttiset draamat tai scifi-elokuvat. Se kuitenkin myös antaa, sillä elokuvateatterit ovat uusia katsojakokemuksia varten. Kannattaa siis mennä katsomaan, vaikka vain elokuvan suloisen koiratähden takia. En kuitenkaan usko, että tästä alkaa mustavalkoisten mykkäelokuvien nousu.
The Artist
Ohjaaja: Michel Hazanavicius
Päänäyttelijät: Jean Dujardin, Bérénice Bejo
Ensi-ilta: 2.3.2012
Arvosana: 4/5
