Scifi-elokuvien kirous? Prometheus-elokuva petti odotukset
Vaikka miten päin yritän ajatella Ridley Scottin uutuuselokuvaa, joudun toteamaan sen olevan pettymys.
Prometheus on Ridley Scottin vuoden 1979 Alien-elokuvan esiosa. Elokuvassa tutkimusmatkailijaryhmä löytää vihjeen ihmiskunnan alkuperästä ja ryhmä matkaa universumin pimeimpään ja syrjäisimpään kolkkaan. Paikan päällä odottaakin taistelu koko ihmiskunnan tulevaisuuden puolesta.
Nykyajan efektielokuvia ympäröi kirous. Kirouksen saa aikaan ennakko-odotus. Elokuvayleisö haluaa nähdä koko ajan toistaan huikeampia elokuvia, sillä mahdollistaahan 3D vaikka millaiset sfäärit ihmiselle elokuvateatteriin. Ihminen haluaa päästä vielä jyrkemmin irtautumaan kiireisestä arjestaan ja haluaa saada enemmän kuin sen tavallisen vastineen rahoilleen.
Tämä on myös Prometheus-elokuvan ongelma. Jännitys, mikä syntyy siitä, että elokuvaa on odottanut niin kauan, laukeaa siinä vaiheessa, kun katsoja huomaa elokuvan tarjoavan samaa vanhaa tavaraa, mutta 3D-muodossa. Prometheus on sinällään vaikuttava visuaalinen paketti, että katsoja unohtaa aika-ajoin olevansa elokuvateatterissa, ja löytääkin itsensä avaruusaluksen sisältä.
Mutta yleisö tietää jo, että nurkan takana jossain vaanii Alien-elokuvien kaltainen olio, joka vain odottaa hyökkäystään. Milloin se tapahtuu? Ja miten siihen reagoi elokuvan päähahmoa esittävä Noomi Rapace? Milloin taistellaan kunnolla muukalaisia vastaan ja ketkä kaikki selviävät hengissä?
Katsoja saa kyllä jännittää, ja täytyy myöntää, että elokuvan alussa jännitys oli käsin kosketeltava - eräässä kirurgisessa kohdassa jopa hieman kuvottava - hyvällä tapaa. Mutta kun katsoja odottaa koko ajan suurempaa ja ihmeellisempää, on pettymys kova, kun odotukseen ei vastatakaan.
Elokuva tavallaan kaataa katsojan niskaan jo kaiken maagisen ihmeellisyyden ensimmäisen tunnin aikana. Sen jälkeen katsoja vain odottaa toisen tunnin, että jotain vieläkin maagisempaa tapahtuisi, joko visuaalisesti tai toiminnallisesti.
En tiedä, miten paljon Scott joutui taistelemaan elokuvan kanssa: miten paljon kannattaa keskittyä historialliseen ja tieteelliseen tarinaa, ja miten paljon kannattaa ottaa elokuvaan mukaan avaruusolioita ja millä tavoin?
Vaikka Rapacen roolihenkilö ei yritäkään olla Alien-elokuvien Ripley, näkee katsoja roolihahmossa paljon samaa ja kuin alitajuisesti jää odottamaan naisen rankkojakin edesottamuksia. Rankkuutta on tulossa, mutta ripleymäistä tykitystä ja ronskiutta ei.
Rapacelle täytyy kuitenkin näyttelijänä nostaa hattua, sillä hän loistaa siinä roolissaan, mikä hänelle on annettu. Esimerkiksi jokainen tuskan karjaisu, mikä naisesta elokuvan aikana lähtee, on käsin kosketeltava, aito. Myös Michael Fassbenderin androidi-hahmo on loistava, sillä mies esittää tunteetonta, yksinäistä robottia täydellisesti.
Pähkinänkuoressa sanottakoot, että elokuvan visuaalisuus, alun jännitys ja pari näyttelijäsuoritusta saavat puhtaat paperit, ja todella nautin elokuvateatterin penkissä jännityksestä. Elokuvan loppupuoli ja lopun yllätyksettömyys kuitenkin painavat vaakakupissa sen verran, että elokuvasta jäi loppujen lopuksi laimeahko maku.
Ovatko elokuvakatsojat sitten nähneet jo kaiken, kun mikään ei riitä? Ei tietenkään. Mutta samalla, kun elokuvien tekniset mahdollisuudet lisääntyvät, lisääntyy samalla myös katsojien nälkä kokea lisää.
Prometheus
Ohjaaja: Ridley Scott
Pääosissa: Michael Fassbender, Charlize Theron, Noomi Rapace
Tyylilaji: sci-fi, toiminta, kauhu
Arvosana: 4/5
