Ihmiset eroavat toisistaan monilta ominaisuuksiltaan, ja yksi näistä on alttius palelemiselle.
Toinen hytisee jo kesällä mittarin hiipiessä alle 15 plusasteen, joku toinen ulkoilee shortseissa vielä lokakuussakin.
Lue myös: Talven uusin asusteviritys jakaa mielipiteet – hattu laitetaan nyt nenälle
Lue myös: Maailman jäätävin kilpailu? Hiukset jäädytetään yli -20 asteen pakkasessa
Viluisuuteen vaikuttavat muun muassa henkilön ikä ja sukupuoli. Naisten on todettu palelevan miehiä herkemmin.
Sukupuolten välisiä eroja kylmänsiedossa selittää muun muassa se, että miehillä on keskimäärin enemmän lihasmassaa kuin naisilla. Lihakset synnyttävät lämpöä, joten luonnollisesti suuremmalla lihasmassalla varustettu ei koe kylmän tunnetta yhtä herkästi.
Toinen eroavaisuus on aineenvaihdunnassa. Tässäkin asiassa miehillä on vilunsiedon suhteen onni puolellaan, sillä naisten aineenvaihdunta on keskimäärin miehiä hitaampi. Mitä nopeampi aineenvaihdunta, sitä paremmin keho tuottaa lämpöä.
Lämmönsäätely heikkenee myös iän myötä. Ajan myötä lihasmassa heikkenee ja aineenvaihdunta hidastuu, ja usein tämä tarkoittaa jälleen palelemisen lisääntymistä.
Lue myös: Tutkijat löysivät ruokavalion joka laihduttaa – kehon lämmöntuotto nousi 20 prosenttia
Lue myös: Aina kylmä? Kevyt jumppa, jolla lämmität kropan nopeasti jopa kesken työpäivän
Vanhemmilla ihmisillä myös ihonalainen ravakerros hupenee ja iho muuttuu ohuemmaksi, joka on omiaan edesauttamaan kylmyyden tunnetta.
Ihonalainen rasvakerros selittää myös sen, miksi hoikat ihmiset usein palelevat muita herkemmin.
Viluisuutta ovat omiaan lisäämään myös huono syöminen ja riittämätön lepo. Kehon kärsiessä energiavajeesta elimistö pyrkii säästämään paukkuja tärkeimpiin toimintoihin, joten aineenvaihdunta ja ääreisverenkierto voivat hidastua.
Toisinaan paleleminen johtuu sairaudesta. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes tai alaraajojen valtimoita ahtauttavat sairaudet aiheuttavat herkästi kylmyyden tunnetta.
Eräs yleinen palelemisen syy on myös raudanpuute. Mikäli muuta selittävää tekijää ei löydy, omat ferritiini- eli varastorauta-arvot kannattaa mittauttaa ja puutoksen ilmetessä keskustella lääkärin kanssa rautatankkauksesta.