Kuva: Ubisoft

Värikäs selviytymistarina – Arvostelussa: Far Cry New Dawn (PS4)

14.02.2019 13:15 - Henri Laukka

Viime vuonna ehkä jopa yllättävän tasokkaana kokonaisuutena julkaistun Far Cry 5:n itsenäinen jatko-osa New Dawn on erikoisella tavalla nostalginen kokemus.

Ubisoftin viime vuonna julkaiseman Far Cry 5:n itsenäinen jatko-osa, New Dawn, palauttaa pelaajan takaisin Montanan kuvitteelliseen Hope Countyn maakuntaan. Peli sijoittuu 17 vuotta edeltäjänsä jälkeiseen aikaan. Kultistijohtaja John Seedin ennustama ydinsota on jättänyt maailmaan jälkensä ja maakunnan ympäristö on villiintyneen luonnon valtaama ja säteilyn kyllästämä. Ihmiskunnan rippeet ovat kömpineet bunkkereistaan ja alkaneet hitaasti, mutta varmasti, rakentamaan elämäänsä uudelleen.

Vaikean, mutta seesteisen, elämänmenon katkaisee kuitenkin ryöstelevien ja julmien Highwaymanien jengi, joka haluaa orjuuttaa omaa rauhaa hamuavat selviytyjät valtansa alle. Siellä, missä diktatuuri yrittää nostaa päätään, syntyy luonnollisesti myös kapinallisia, jotka taistelevat toivottamalta tuntuvia voimasuhteita vastaan täysillä ja itseään säästelemättä. Epätoivoiseen kapinallisjoukkoon liittyy myös pelaajan hahmo, Kapteeniksi kutsuttu mykkä sankari, joka sysätään mahdottomalta tuntuvaan tehtävään vihollisjoukkojen pysäyttämiseksi.

(kuva: Ubisoft)

Maailma, johon pelaajan valinnasta riippuen nais- tai miespuolinen hahmo sysätään, on pääasiassa kaunis ja koskematon. Satunnaisesti pelaaja törmää kirkkailla neonväreillä maalattuihin Highwaymanien tukikohtiin, mutta suurimmaksi osaksi rakennukset ovat perustuksiltaan romahtaneita ja metalliset vesitornit 17 vuoden saatossa puhki ruostuneita.

Luonto on ottanut asfaltilla päällystetyt tiestöt valtaansa ja metsiköt ovat kasvaneet osittain umpeen. Puhvelit ja peurat laiduntavat villinä kasvavilla kukkakedoilla, ja sudet, puumat ja karhut puolestaan saalistavat metsiköissä. Järvet ja joet ovat luonnollisesti pullollaan kaloja, joita voi kalastaa pelin taitopuusta sopivan taidon avaamisella. Palaamme taitopuuhun myöhemmin.

(Alla 8 minuuttia videokuvaa pelaamisesta. Juttu jatkuu videon jälkeen)

Villieläimillä on paitsi paikkansa luonnossa, niiden metsästämisellä on myös oma roolinsa pelissä, sillä taljoja myymällä kerätään aseiden kasaamiseen käytettäviä materiaaleja. Lisäksi materiaaleja on ripoteltu vähäisempinä määrinä ympäri maailmaa. Pelissä on siis oma craftaus-systeeminsä, joka on varsin suoraviivainen. Kuparia käytetään ammusten rakentamiseen ja kaikkia muita materiaaleja ilmastointiteipistä komponentteihin, titaaniin ja jopa hiilikuituun, eri tasoisten aseiden kasaamiseen. Aseet ovat kuin suoraan post-apokalyptisestä postimyyntiluettelosta sirkkelinteriä ampuvine heittimineen ja spraymaalipurkkeja äänenvaimentimina käyttävine kivääreineen.

(kuva: Ubisoft)

Lisäksi isompia materiaalikasoja voi ansaita yhdestä pelin sivutehtävämuodosta, expeditioneista. Tutkimusmatkailemaan lennetään helikopterilla, jonka jälkeen tarkoituksena on varastaa Highwaymanien vartioima materiaalilaukku. Tehtävää hankaloittaa se, että laukun sisällä on GPS-paikannin, joka aktivoituu parikymmentä sekuntia laukun varastamisen jälkeen, jolloin Highwaymanit pyrkivät ottamaan laukun takaisin väkivalloin useampana aaltona hyökkäämällä. Pelaajan tehtävänä onkin tässä kohtaa niittää vihollisaaltoja itsesuojelun varjolla sen aikaa, että helikopterilentäjä ehtii pelastamaan pelaajan pälkähästä.

Yhden näistä sivutehtävistä suoritettuaan pelaajalle avautuu aina uusi tutkimusmatkan kohde, sekä edellisen kohteen vaikeampi versio. Tutkimusmatkat ovat ihan hauska lisä, ja niiden kenttäsuunnittelu on mukavan erilaista. Näkisin näiden karttojen soveltuvan tulevaisuudessa jopa moninpelimuotoiseen, pelaajat pelaajia vastaan, räiskintään.

(kuva: Ubisoft)

Toinen peliin rakennettu sivuaktiviteetti on Highwaymanien tukikohtien valtaaminen takaisin sorretulle kansanosalle. Tukikohtia valtaamalla ansaitaan etanolia, jota voi käyttää pelaajan omana tukikohtana käyttämän Prosperity-linnakkeen rakentamiseen. Omaa tukikohtaa levuttamalla avataan taas uusia karttoja ostettavaksi, parempia aseita rakennettavaksi sekä esimerkiksi nostetaan pelaajan energiatasoa korkeammaksi. Kerran vihollisen tukikohdan vallattuaan sen voi luovuttaa takaisin Highwaymanien haltuun, jolloin siitä avautuu vallattavaksi vaikeampi versio. Vaikeimmillaan tukikohtien valtaaminen on oikeasti haastavaa - ainakin siihen asti, että pelaaja saa omat apurinsa ja aseensa paranneltua legendaariselle tasolle.

Peliin edellisen osan tavoin sisällytettyjen apureiden kavalkadi koostuu pääasiassa uusista tuttavuuksia, jotka toimivat kuitenkin samalla mekaniikalla kuin aiemminkin. Listasta löytyy niin koiraa, tarkka-ampujaa, sinkomiestä kuin jokapaikanhöylääkin. Tekoälyltään apurit ovat… Noh, suoraan sanottuna ne ovat ihan täysiä idiootteja. Joku on jossain kohtaa pelin kehitysvaiheessa unohtanut koodata näille torspoille itsesuojeluvaiston, sillä ne muun muassa juoksevat suoraan pelaajan heittämän polttopullon nostattamien liekkien keskelle sekä kävelevät pelaajan käyttämän konekiväärin tulittamien luotien eteen kuolemaan.

(kuva: Ubisoft)

Apureita voi toki nostaa myös henkiin, mutta hermojen ollessa koetuksella, ja vihollisen helikoptereiden tulittaessa pelaajan suoja-asemia, luotien keskelle ei halua juosta enää kolmatta kertaa nostamaan pystyyn aivotonta tekoälyn ohjaamaa hahmoa. Lisäksi esimerkiksi kevytkonekiväärillä räiskivä apuri ei tunnu osuvan kahden metrin päässä avopaikassa olevaan viholliseen millään, vaan pelaajan täytyy itse hoitaa Highwayman päiviltä.

En ole aiemmin kiinnittänyt kirjoittamissani arvosteluissa kovinkaan kriittistä huomiota mikrotransaktioihin, mutta nyt täytyy ottaa esille lähestymistapa, joka pisti minutkin irvistämään. Ensinnäkin pelin sisäinen taitopuu koostuu todella suoraviivaisesti ja perinteisesti taidoista, joita ostetaan taitopisteillä. Taitopisteitä ansaitaan viattomia tietokonehahmoja pelastamalla tai haasteita suorittamalla, ja yhden läpipeluukerran aikana sain helposti kaikki taidot avattua ihan vain pelaamalla peliä. Irvistystä ja jopa vihastusta minun kohdallani aiheuttaa kuitenkin se, että taitopisteitä voi myös ostaa pelin sisäisestä kaupasta oikeaa rahaa vastaan. Kaupasta saa lisäksi ostettua niin etanolia kuin asemateriaalejakin, joilla siis avataan pelin kotitukikohdan päivityksiä sekä parhaat aseet, kuten aiemmin mainitsinkin. Toisin sanoen Far Cry New Dawn sisältää siis niin sanotun pay-to-win-tyyppisen mikromaksusysteemin.

(kuva: Ubisoft)

Kyseessä on toki joko soolottava, tai sitten internetin yli co-opina toimiva peli, joten rahalla tiensä eteenpäin maksavat tekevät hallaa ainoastaan omalle pelinautinnolleen, mutta mielestäni Ubisoft on tehnyt silkan virheen tämän ominaisuuden implementoinnissa. Mitä järkeä on edes mahdollistaa lieviä RPG-elementtejä sisältävään peliin mekaniikka, joka mahdollistaa näiden elementtien ohittamisen? Raha puhuu, tietysti. Valitettavasti en osaa sanoa, että kuinka paljon pelin sisäiset krediitit maksavat euroissa, koska kauppa ei ollut pelatessani vielä auki, mutta jos Ubisoftin edellisten pelien hintataso toistuu New Dawnin kohdalla, niin puhutaan kuitenkin kymmenistä euroista per ostos. Ja tietysti kauppa pidetään suljettuna pelin julkaisuun asti, koska yhtiö ei halua sen vaikuttavan pelin arvosanaan. Koen kuitenkin velvollisuudekseni ottaa asian esille tässä tekstissä. Onneksi kaupalta voi myös sulkea silmänsä, ja pelissä voi edetä silkasta pelaamisen ilosta. Täytyy kuitenkin myöntää, että tilanne on hieman ärsyttävä.

Yksi ratkaiseva asia New Dawnin maailmasta on se, että se tuntuu erikoisen nostalgiselta. Pelin maisemat ovat tuttuja, mutta samalla täysin muuttuneita. Vastaan kävelevät hahmot ovat osittain edellisessäkin osassa esiintyneitä tyyppejä ja vaikka esimerkiksi lentäjäsankari Nick Rye ei enää olekaan kutsuttavissa apuriksi, niin hänen olemassaolonsa pelimaailmassa tuntuu jollain tavalla siltä, kuin olisi tavannut vanhan ystävän pitkästä aikaa. Far Cry 5 jätti siis ainakin minun muistiini jäljen, joka tekee New Dawnin pelaamisesta kotoisampaa. Uusille pelaajille pelin taustatarina ei kuitenkaan aukea ihan täysissä määrin, joten edellisen osan pelaaminen on suositeltavaa.

(kuva: Ubisoft)

Mikrotransaktioista ja tekoälyn köyhyydestä huolimatta Far Cry New Dawn on kuitenkin peliteknisesti ja toiminnallisesti varsin onnistunut teos.Tekemistä riittää ja lokaatioiden tutkiminen on palkitsevaa. Peli on myös itsenäiseksi lisäosaksi hyvin hinnoiteltu, ja noin 10 tunnin kampanjansa ansiosta hyvinkin hintansa väärti.

Far Cry New Dawn julkaistaan Playstation 4:lle, Xbox Onelle sekä PC:lle 15. helmikuuta 2019.

Lue myös: "Zombien tappaminen viihdyttää hetken" - Arvostelussa: Dead Rising 4: Frank's Big Package (PS4)

Lue myös: Valintojen fantasiamaailma - Arvostelussa: Divinity: Original Sin 2 (PS4/XBOX/PC)

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat