Kuva: AOP
Anaheim-pomo muistelee 2007 mestarijoukkueen rakentamista: Selänne oli liian iso riski
Brian Burke palkattiin Anaheim Ducksin GM:ksi 2005. Kahdessa vuodessa hän toi Kaliforniaan ensimmäisen Stanley Cup -pokaalin. Nyt hän kertoo miten.
Anaheim Ducks liittyi NHL:ään kaudeksi 1993-94. Kun Brian Burke palkattiin joukkueen GM:ksi 2005, ei hän saanut johdettavakseen menestynyttä organisaatiota. 11 kauden aikana Ducks oli päässyt pudotuspeleihin vain kolmesti ja ollut oikeasti vain kerran lähellä voittaa Stanley Cupin. Tuo tapahtui 2002-03, jolloin maalivahti Jean-Sebastian Gigure lähes yksin torjui Anaheimin finaaleihin asti, mutta siellä New Jersey Devils osoittautui paremmaksi.
Kaudella 2003-04 tuo edellisen kevään yllättäväkin menestys oli vain muisto, ja Ducksin pelit päättyivät runkosarjaan pudotuspeliviivan jäätyä peräti 15 pisteen päähän.
Kausi 2004-05 jäi pelaamatta työsulun takia, ja seuraavalla kaudella Ducksin GM:nä aloitti Brian Burke, jonka tehtävä oli kasata Anaheimiin menestysjoukkue.
Vancouver Canucksia 1998-2004 johtanut Burke oli ollut työttömänä vuoden, kun hän kuuli, että Anaheim etsii uutta GM:ää. Burke haki paikkaa ja myöntää halunneensa pestiä todella rajusti.
- Haastattelujen jälkeen halusin tuon työn epätoivoisesti. Onneksi asiat menivät hyvin ja sain paikan, Burke muistelee Yahoon mukaan.
Hän ryhtyi heti töihin. Ensimmäinen hankinta ei ollut pelaaja, vaan Burke palkkasi oikeaksi kädekseen Bob Murrayn, joka toimii nykyään Anaheimin GM:nä.
- Arvioimme rosterin ja huomasimme heti, että puolustusta pitää vahvistaa. Maalivahtiosasto oli Giguren ja Ilja Bryzgalovin myötä kunnossa ja hyökkäyksessäkin oli palasia, jotka sopivat sinne, vaikka osa ei sopinutkaan.
- Edeltäjäni Bryan Murray oli jättänyt loistavan pohjan, mutta vuoden 2007 Stanley Cup -pokaalissa ei ole yhdenkään sellaisen puolustajan nimeä, joka olisi ollut organisaatiossa jo aloittaessani 2005, Burke kertoo.
Puolustus koki kahdessa vuodessa täydellisen myllerryksen.
- Toimme parissa vuodessa sisään kokonaan uudet miehet: Chris Prongerin, Scott Niedermayerin, Kent Huskinsin, Sean O'Donnellin ja Francois Beaucheminin.
"Kuka helvetti se on?"
Tuntemattoman Beaucheminin hankintaan liittyy hauska tarina. Heti Burken aloitettua Ducks yritti päästä eroon kovapalkkaisesta Sergei Fedorovista. Murray sai idean, että venäläinen tähtihyökkääjä yritettäisiin vaihtaa Columbus Blue Jacketsin Beaucheminiin, joka oli pelannut suurimman osan urastaan AHL:ssä.
Burke muistelee, että kun Murray ehdotti Beauchminin hankkimista, oli hänen ensimmäinen vastauksensa: "Kuka helvetti se on?".
Burke luotti kuitenkin taktisen neuvonantajansa vinkkiin ja soitti Columbus-pomolle Doug Macleanille. Burke muistelee, että samalla sekunnilla, kun hän sanoi olevansa kiinnostunut tekemään kaupat Beaucheminista, sanoi Maclean "Sovittu!". Sen jälkeen kaupan yksityiskohtien sopiminen oli helppoa.
Jopa Anaheim-valmentaja Randy Carlyle ihmetteli aluksi, mikä oli tämä tuore hankinta. Tilastojen perusteella sitä olikin vaikea perustella, sillä kolmen edelliskauden aikana Beauchemin oli pelannut lähes 250 ottelua AHL:ssä ja vain 12 NHL-ottelua - nekin olemattomilla tahoilla.
Anaheimissa Beauchemin näytti kuitenkin nopeasti sitä potentiaalia, minkä Murray oli nähnyt. Hän teki loppukauden 61 ottelussa puolustajalle komeat 34 pistettä.
- Hänestä tuli yksi avaintekijä koko organisaatioon, Burke muistelee.
Rempallaan olleesta puolustuksesta rakentoi Burken käsittelyssä koko liigan kovin.
- Jos ihmiset muistavat mestarijoukkueesta jonkun asian vielä 50 vuoden päästä, niin se on puolustuksen taso.
Mestarijoukkueen puolustuksen kulmakivet olivat Scott Niedermayer ja Chris Pronger, jotka molemmat olivat voittaneet NHL:n parhaan puolustajan palkinnon. Niedermayer saapui joukkueeseen jo kaudeksi 2005-06. Vaikka hänen sopimuksensa olikin arvokas, niin suurin syy siirtoon oli hänen veljensä Rob Niedermayer, joka pelasi valmiiksi Anaheimissa. Tähtipuolustaja halusi päästä pelaamaan uransa viimeiset vuodet veljensä kanssa.
Selänne joutui todistamaan tasonsa
Jokainen mestarijoukkue tarvitsee syömähampaan - pelaajan, joka iskee menestykseen tarvittavat maalit. Anaheimille tuo pelaaja oli lopulta Teemu Selänne. Mutta Burken aloittaessa 2005, ei ilman sopimusta ollut Selänne ollut mikään itsestäänselvä hankinta, vaikka olikin jo legendan asemassa pelattuaan Anaheimissa 1996-2001.
Selänne oli pelannut kauden 2003-04 Coloradossa. Kausi oli ollut täydellinen floppi ja suomalainen sai 78 ottelussa aikaan vain 16+16=32 pistettä. Kaiken lisäksi Selänteen polvi oli niin rikki, että kauden päätteeksi hän joutui massiiviiseen polvileikkaukseen, josta toipuminen piti Selänteen sivussa kiekosta koko työsulkukauden 2004-05. Toisaalta työsulku palveli myös Selänteen etua, koska se antoi hänelle aikaa kuntoutua täyteen iskuun.
Selänne kertoo Yahoon mukaan, että hänen piti vakuutella Burkea siitä, että pystyy pelaamaan taas huipputasolla.
- Sanoin Brianille, että olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, olen taas saanut nopeuteni takaisin ja olen enemmän innoissani kuin ikinä, Selänne kertoo.
Paluu Anaheimiin näytti kuitenkin mahdottomalta.
- Heillä ei ollut yhtään tilaa palkkabudjetissa. Onneksi en tehnyt mitään tyhmää siinä vaiheessa, Selänne muistelee miettien vaihtoehtoa, että olisi kiireessä hyväksynyt jonkun muun joukkueen tarjouksen, joita oli jo pöydällä.
- Minulla ei ollut kiire mihinkään. Meillä oli koti Kaliforniassa ja halusin palata tänne, jos se vain olisi mahdollista. Sen takia olin valmis odottamaan vähän aikaa.
Burken näkökulmasta Selänne oli iso riski.
- Hänellä oli takanaan valtava polvileikkaus. Tiukan palkkakaton alla en voi pelata uhkapeliä tuollaisen pelaajan kanssa, Burke kertoo.
Riski oli liian suuri. Burke ei voinut kiinnittää Selänteeseen sellaisia rahoja, mitä tähtihyökkääjä ansaitsisi. Jos leikattu polvi ei kestäisikään tai Selänne ei enää olisikaan tasollaan, voisi se pilata koko huolella rakennetun joukkueen menestysmahdollisuudet.
Valmentaja Randy Carlyle oli pelannut Selänteen kanssa Winnipegissä ja puhui suomalaisen puolesta. Lopulta Burke päätti antaa Selänteelle mahdollisuuden.
- Kun puhuin Teemun kanssa, hän vakuutti, että pystyy yhä mättämään maaleja. Sanoin, että uskon häntä ja siksi tuon hänet takaisin Anaheimiin, mutta että hänen pitää palata ja lunastamaan lupauksensa, ja vasta sitten hän saa kunnon korvauksen. Ja hän teki juuri niin!
Kaudella 2005-06 Selänne palasi Anaheimiin, mutta hänen palkkansa oli vain miljoona dollaria. Selänne oli suostunut pelaamaan lähes ilmaiseksi rakkaudesta Ducksia kohtaan - ja olihan hänelle luvattu palkankorotus, kun hän todistaa olevansa taas huipputasolla.
Selänne teki kaudella 40 maalia ja 90 pistettä, ja seuraavalla kaudella hänen palkkansa olikin jo nelinkertainen. Burke muistelee nyt, että Selänne toi joukkueeseen paljon muutakin kuin vain maaleja ja tehopisteitä.
- Hän oli huikea. Teemu tuo joukkueelle sen, että hän on AINA iloinen. Hän tulee aina sisään hymy kasvoillaan. Tuolla positiivisuudella on vaikutus koko joukkueeseen, ja sen Teemu toi mukanaan.
Pronger toi kaivattua kovuutta
Viimeinen mestarijoukkueen merkittävä pala hankittiin vasta kesällä 2006. Ducks oli keväällä päässyt taas pudotuspeleihin, mutta siellä Edmonton Oilers oli tiputtanut Anaheimin jatkosta. Anaheimin hyökkääjät olivat saaneet vastustajan maalin edessä kovaa kyytiä ja mustelmia Oilersin valtavan pakkijärkäleen Chris Prongerin käsittelyssä.
Kauden jälkeen joukkueen avainpelaajat Teemu Selänne, Scott Niedermayer ja Rob Niedermayer menivät puhumaan Burken kanssa ja kertoivat näkemyksiään siitä, miten joukkuetta pitäisi rakentaa. He kertoivat väsyvänsä siihen, että joutuvat koko ajan taistelemaan fyysisempien vastustajien kanssa.
Ducksin joukkueessa oli jo valmiiksi fyysistyyttä, mutta ilmeisesti ei tarpeeksi. Niinpä Burke teki jättikaupan, jossa hän hankki Oilersista koko NHL:n ehkä kovimman puolustajajärkäleen Chris Prongerin. Siihen perään hankittiin vielä tappelija George Parros.
Pronger-kauppa oli koko tuon kesän merkittävin. Tähtipuolustaja oli pyytänyt siirtoa vedoten henkilökohtaisiin syihin heti ensimmäisen Oilers-kautensa jälkeen. Huhujen mukaan syy siirtohaluihin oli se, ettei Prongerin vaimo viihtynyt Edmontonin kylmyydessä.
Ducks maksoi puolustajasta kovan hinnan, sillä toiseen suuntaan matkasi hyökkäjää Joffrey Lupul ja puolustaja Ladislav Smid sekä ykköskierroksen varaukset 2007 ja 2008 varaustilaisuuksiin sekä kakkoskierroksen varaus vuodelle 2008. Kaksi varausvuoroa Oilers kauppasi eteenpäin, mutta vuoden 2008 varausvuorollaan se poimi Jordan Eberlen, josta tuli sittemmin yksi organisaation avainpelaajista.
Prongerin ja Selänteen päätyminen samaan joukkueeseen oli mielenkiintoista myös siksi, että aiemmin kaksikko oli ottanut kaukaloissa yhteen, ja he vaikuttivat olevan huonoissa väleissä keskenään.
Alla esimerkki siitä, miten Pronger taklaa Selänteen rumasti laitaan pudotuspeleissä keväällä 2001.
Yleensä Selännettä ei tunnettu erikoisen fyysisenä pelaajana, mutta Prongerin ollessa edessä Selänne ei epäröinut ajaa sääntöjen rajoilla olevaa taklausta loppuun.
Kun Prongerista ja Selänteestä tuli joukkuekavereita, ei mahdollisista vanhoista kaunoista ollut enää tietoakaan. Kaksikko tuli heti toimeen niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Keväällä 2007 koettiin sitten ikimuistoinen hetki, kun Pronger sai kunnian antaa Stanley Cup -pokaalin Selänteelle, joka oli jahdannut mestaruutta koko uransa. Katso video hetkestä alta.
Anaheimin mestaruusjoukkue kokoontui viime viikonloppuna yhteen juhlistamaan sitä, että tänä vuonna tuosta mestaruudesta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Yksi paikalle saapuneista oli mestaruuden torjunut tähtimaalivahti Ilja Bryzgalov.
- Kesäolympialaisissa USA:n koripallomaajoukkueesta käytetään kutsumanimeä Dream Team. Käyttäisi samaa nimeä mestaruuskauden joukkueestamme. Se oli Dream Team.
Lähteet: Yahoo, Puck Daddy, Wikipedia, YouTube
Lue myös: Teemu Selänne: Ei enää ikinä palkkatöihin!
Lue myös: Suomalaiset hallitsevat Minnesota Wildin seuraennätyksiä - katso vakuuttavat tilastot
Lue myös: Suomalaispelaajalle huikeat ylisanat: NHL:n paras kahden suunnan sentteri?
