Neljä hääkakkua ja yksin alttarille – 6 yksityiskohtaa häistämme Italiassa

12.02.2019 09:00 - Emilia Parkkonen

Voi juku, (yritän vähentää kiroilua) kuinka haluaisin kertoa vaikka ja mitä häistämme jo etukäteen, mutta haluan pitää osan vielä salaisuutena, sillä voipi olla, että joku tulevista vieraistamme lukee tätä postausta! Voin kuitenkin jo jotain paljastaa, toivottavasti löydätte pientä inspiraationpoikasta!

Häävillamme upea puutarha!

1. Häänettisivut

Kun asiaa on paljon ja paimennettavia vieraita n. 70 kpl, mikään lisäliite kutsun ohessa ei riitä kattamaan kaikkea infoa. Oli alusta asti päivänselvää, että rakennamme nettisivut häitämme varten. Ryhdyin tuumasta toimeen hyvin aikaisessa vaiheessa, sillä sivuston tekemisessä ja infon keräämisessä kestää yllättävän kauan. Käytin Wix.com:in ilmaisversiota. Villan tiedot, ilmoittautuminen ja Insta-feed suoraan sivustolle onnistui näppärästi. Meillä on myös häitä varten rakennettu Facebook-sivusto, jossa voimme kommunikoida vieraille nopeasti esim. "Kenen sukat ovat jääneet booliastiaan???". Tosin boolia sinne ei ole tulossa, mutta ymmärrätte pointin!

Allasalueelta näkee Sienan siluetin

2. Häiden kesto

Olen kuullut niin paljon häiden jälkeisestä ”tyhjiöstä” ja siitä kuinka päivä vierähtää liian nopeasti ohi. En osaa sanoa ovatko kolmen päivän häät hyvä vai huono juttu tyhjiön kannalta, olenko haikean onnellinen hyvästellessämme vieraamme kolmen päivän jälkeen, vai menenkö paniikkiin ja kahlitsen itseni villan sisäpihalla sijaitsevaan kaivoon ikuisiksi ajoiksi – tämähän ei pääty koskaan! Oli miten oli, aloitamme häitä edeltävän illan tutustumalla toisiimme, harjoittelemalla italialaista illallistamista ja pitämällä hauskaa. Seuraavana päivänä on tietenkin itse hääpäivä, josta tulee luultavasti tämän hetkisen elämämme upein päivä. Kolmantena päivänä pienessä krapulassa nautimme hääbrunssin ja loikoilemme altaalla. Päivä huipentuu pizzailtaan ja yllätysohjelmaan. Miksi ei voisi venyttää häitä Suomessakin jollain konstilla? Se yksi päivä kuluu niin pirun nopeasti!

Häävillamme kaivo, johon voin kätevästi kahlita itseni lähtöpäivänä.

3. Neljä hääkakkua

No nyt kuulosta kyllä aivan överiltä, mutta tähän on ihan järkevä selitys (plus extrakakut ovat pieniä)! Meille tulee ilman muuta perinteinen italialainen hääkakku millefoglie, koska se on the juttu Italiassa ja haluamme ilman muuta kokea sen. Sitten, oma iankaikkinen unelmani hääkakusta on red velvet -kerroskakku, amerikkalaiseen tyyliin. Kolmas kakku on mieheni toive, nimittäin sacherkakku, josta en itse välitä lainkaan. En voi ymmärtää kermaisen ja pehmeän suklaan sekoittamista johonkin happamaan hedelmään tai marjaan. Pidetään nämä maut erossa toisistaan, kiitos! Neljäs kakku, kaikista merkityksellisin: mummini leipoma kakku. Hän on alkuperäiseltä ammatiltaan kondiittori ja leiponut minulle kakun joka keväisille syntymäpäiväjuhlilleni, yksivuotiaasta ylioppilasikään asti. Hän leipoi myös vanhempieni hääkakun yli 30 vuotta sitten. En malta odottaa, kiitos rakas mummi!

Millefoglie, nam! (kuva: haettu Pinterestistä)

4. Aperol Spritz -tarjoilu

Halleluja ja hellät tunteet, vai miten se meni!? Sanokaa vaikka ja mitä, mutta näissä häissä ei Aperol Spritzeissä säästellä! Ehdoton suosikkijuomamme hands down, tosin italialaiset taitavat pitää sitä nolona turistijuomana. Eipä siinä, niillä mennään! Toisena kovana kisaajana tulee tietenkin vanha kunnon Gin & Tonic. Henricksillä, kiitos!

5. Hääsuunnittelija

Teimme päätöksen heti alkuun, että aiomme hankkia hääsuunnittelijan tukemaan matkaamme. Italialainen byrokratia on meille täysin tuntematonta, emme osaa kieltä, emmekä tiedä mistä edes aloittaa. Homman voi ehdottomasti tehdä myös ilman suunnittelijaa, mutta uskon että häästressiä olisi rutkasti enemmän, jos olisimme tässä yksin. Onneksi on olemassa suomalaisia suunnittelijoita, jotka järjestävät häitä Italiassa, kuten Toscanan Tuuli, joka on mukana meidän matkassamme.

6. Yksin ”alttarille”

Muistan istuneen isäni hautajaisten jälkeisenä päivänä sohvalla krapulassa (hautajaiset jatkuivat aamuviiteen aivan käsittämättömissä tunteiden sekamelskassa) ja jostain syystä oli supertärkeää, että näen Prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin häät suorana. Istuin napostelemassa jotain tuntematonta, edellisen illan rääppiäsiruokaa, silmät turvonneena itkemisestä, meikit edelleen naamassa, olotila aivan sekavana. En kovinkaan paljon muista näistä kuninkaallisista häistä paitsi sen, että tein katsomisen aikana varman päätöksen – minun on käveltävä omissa häissäni ”alttarille” yksin. En äitini tai veljeni kanssa, en tulevan mieheni kanssa. Teen sen yksin, koska pystyn siihen ja koska tiedän isäni olevan mukanani. Tämä päätös on toisaalta pelottava, mutta toisaalta supervoimaannuttava.

Siinä muutama hassu yksityiskohta! Ihanaa viikkoa kaikille ja jaksakaa vielä hetki talvea <3

Seuraa blogia Bloglovin'issa ja Instassa!

- E

Kommentoi