Monet lemmikinomistajat mieltävät eläimensä tärkeäksi osaksi perhettä, ja sen kuolemaa surraan kuin kenen tahansa muunkin perheenjäsenen poismenoa.
Erityisesti vuosia perheen arjessa mukana olleen eläimen äkillinen poismeno saattaa olla suuren kriisin paikka.
Iltalehti pyysi lukijoiltaan kommentteja siitä, millaisia tunteita ja lähipiirin reaktioita he ovat kohdanneet lemmikkinsä kuoleman jälkeen.
Lue myös: Eläinrääkkäystä vai ekoteko? Palkittu "lehmien kasvomaskit" -keksintö herättää keskustelua somessa
Lue myös: Onko Samm maailman vanhin kissa? Lemmikki saavutti juuri huiman iän
Monet vastanneet kertovat surun olleen musertava. Pahimmillaan suru on invalidisoinut niin, ettei nukkuminen tai syöminen ole onnistunut normaalisti viikkoihin.
Osa vastaajista kertoi läheistensä vähätelleen ja ihmetelleen surureaktiota. Keskustelua on herännyt esimerkiksi siitä, onko lemmikin kuoleman jälkeen oikein hakea sairauslomaa surusta toipumiseen.
Artikkelissa Terveystalon johtava työterveyslääkäri Anita Riipinen kertoo, että ihmiset tulevat jonkin verran työterveyslääkärin vastaanotolle hakemaan sairauslomaa.
Hänen mukaansa perustetta loman myöntämiselle ei kuitenkaan periaatteessa ole, sillä sairausloman perusteena täytyy olla vamma tai sairaus. Suru ei hänen mukaansa ole sairaus.
Lue myös: Koiran trimmaus meni täysin pieleen – nettikansa vertasi lopputulosta Ice Age -hahmoon
Lue myös: Yksinäinen mies luuli ostaneensa itselleen koiranpennun – saikin aivan jotain muuta
– Suru kuuluu elämään, eikä sitä pitäisi alkaa sairaudeksi medikalisoimaan.
Riipinen kertoo kyllä ymmärtävänsä, että lemmikkinsä menettänyt henkilö voi tarvita tukea. Hän kuitenkin uskoo, että työyhteisö ja työnteon tuoma rutiini voivat toimia tukena surussa.
Riipinen jatkaa sanomalla, että ensisijaisesti tilanteen ratkaisevat työntekijä ja työnantaja keskenään. Työnantaja voi halutessaan myöntää poissaolon ja päättää, onko kyseessä palkallinen vai palkaton vapaa.