Moni oppii jo lapsena, että taivas on sininen. Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.
Tieteellisesti tarkasteltuna taivaalla ei ole omaa väriä lainkaan, vaan sen väri syntyy auringonvalon ja Maan ilmakehän vuorovaikutuksesta. Ilman tätä ilmiötä taivas näyttäisi avaruuden tavoin mustalta myös päiväsaikaan.
Lue myös: Yllättävä yhteys paljastui: suorat hampaat voivat vaikuttaa koko terveyteen
Lue myös: Pikkupanoksella 100 000 euroa – tänne meni huima Keno-potti
Auringonvalo näyttää ihmissilmään valkoiselta, mutta se koostuu kaikista näkyvän valon väreistä. Kun valo saapuu ilmakehään, typen ja hapen molekyylit hajottavat eli sirottavat valoa eri suuntiin. Tätä ilmiötä kutsutaan Rayleighin sironnaksi. Lyhytaaltoinen sininen ja violetti valo siroavat huomattavasti tehokkaammin kuin esimerkiksi punainen valo.
Moni yllättyy kuullessaan, että violetti valo siroaa itse asiassa vielä sinistäkin enemmän. Taivas ei kuitenkaan näytä violetilta, koska ihmisen silmä on paljon herkempi siniselle valolle kuin violetille. Lisäksi osa violetista valosta absorboituu ilmakehässä ennen kuin se saavuttaa silmämme. Lopputuloksena näemme taivaan pääosin sinisenä.
Taivas on oikeastaan väritön. Se koostuu läpinäkyvästä ilmasta, jolla ei ole omaa näkyvää väriä. Sininen sävy syntyy vasta silloin, kun auringonvalo kohtaa ilmakehän molekyylit ja siroaa ympärillemme. Tästä syystä astronautit näkevät avaruudessa mustan taivaan, vaikka Aurinko paistaa kirkkaasti.
Lue myös: Työnhaku ei ole kaikille sama peli: näillä aloilla verkostot ratkaisevat
Lue myös: Järkytys faneille: Niko Saarinen lopettaa
Sama ilmiö selittää myös auringonlaskujen ja -nousujen punaiset ja oranssit sävyt. Kun Aurinko on matalalla horisontissa, sen valo kulkee paksumman ilmakerroksen läpi. Tällöin suurin osa sinisestä valosta ehtii sirota pois näkökentästä, jolloin jäljelle jäävät punaiset, oranssit ja keltaiset aallonpituudet.
Vaikka sanomme arkisesti taivaan olevan sininen, tieteen näkökulmasta kyse on ennen kaikkea valon ja ihmisen näköaistin luomasta vaikutelmasta.
Lähde: Britannica