Kuva: Mikko Räsänen

Saara, 24, nukkuu 18 tuntia vuorokaudessa - "Jouduin luopumaan kaikista suunnitelmistani"

09.06.2016 16:02 - Mikko Räsänen - Luettu 42 101 kertaa

Kun Saara Auvinen heräsi sairaalassa, piti häntä odottaa pitkä taistelu kuntoutumiseksi takaisin työkuntoon. Taistelu häntä odotti, mutta vastapuolella olikin aivovamman lisäksi vakuutusyhtiö.

17. elokuuta 2014 oli sunnuntai. Saara Auvinen oli ratsastamassa. Niin teki lähes joka päivä, ratsasti tai oli muuten tekemisissä hevosten kanssa. 22-vuotias Auvinen oli harrastanut intohimoisesti hevosia koko ikänsä. Hän oli myös tehnyt hevosista ammattinsa ja suorittanut hevos- ja liikunta-alalta useita tutkintoja.

Koulut oli juuri käyty ja Auvinen oli siirtynyt yrittäjäksi. Alku vaikutti lupaavalta. Kalenteri oli täynnä ja asiakkaita tarjolla enemmän kuin Auvinen pystyi ottamaan.

Tuona sunnuntaina Auvinen ei valmentanut ratsuja tai vetänyt ratsastustunteja, vaan oli itse hevosen selässä. Siitä hän ei kuitenkaan muista mitään, kuten ei juuri mitään muutakaan tuolta elokuulta.

- Minulla on yhteensä yli neljän viikon täydellinen muistiaukko ajalta ennen onnettomuutta ja sen jälkeen, Auvinen kertoo.

Tuon elokuisen sunnuntain tapahtumista Auvinen on vain kuullut, vaikka on itse niiden päähenkilö.

- Ratsuni oli säikähtänyt jotain ja pukittanut niin, että olen lentänyt kuin katapultilla ammuttuna maahan ja loukannut pääni.

Auvinen oli kiidätetty ambulanssilla Töölön sairaalaan. Siellä hänen vammojensa vakavuus selvisi.

- Minulla todettiin aivovamma ja niskavamma, lantion ruhje ja polven murtuma. Leukani vedettiin siellä myös takaisin paikoilleen.

- Neurologi sanoi lähiomaisilleni, että hengenlähtö oli ollut kahdesta millistä kiinni.

Auvisen tie vei Helsingin yliopistolliseen keskussairaalan aivovammapoliklinikan kautta Invalidiliiton omistamaan Validia-kuntoutuskeskukseen. Siellä alkoi pitkä ja aikaavievä kuntoutus, jonka päässä Saaralla oli suuri toive: kuntoutua vielä joskus työkykyiseksi.

Näkö katoaa toisesta silmästä

Pian kaksi vuotta on kulunut, eikä toiveen toteutuminen vaikuta tällä hetkellä todennäköiseltä. Haastattelutilanteessa toimittajan eteen istuu kaunis nuori nainen. 24-vuotias Auvinen näyttää päällepäin kuin keneltä tahansa vastaantulijalta. Mutta ulkonäkö pettää.

Auvinen esittelee, miten on harjoitellut sitä, että saa vasemman käden sormilla kosketettua saman käden peukaloa. Se vaatii selvästi ponnistuksen, sillä sormen lähestyessä peukaloa koko käsi alkaa täristä. Lopulta sormet koskettavat toisiaan.

- Jossain vaiheessa en pystynyt tuohon.

Osa aivovamman ja niskavamman jättämistä oireista on erikoisia.

- Jos taivutan päätäni taakse ja vasemmalle, katoa toisesta silmästäni näkö.

Saara kertoo luopuneensa vanhoista haaveistaan. Nyt hän toivoo vain, että jatkuvasti piinaava väsymys helpottaisi sen verran, että hänellä olisi kolme virkeää tuntia joka vuorokausi. (kuva: Mikko Räsänen)

Auvinen oli ratsastajana varautunut pahan päivän varalle ottamalla kattavat tapaturmavakuutukset. Nyt vakuutuksille tuli tarvetta.

- Lääkäri määräsi minulle 70 kertaa fysioterapiaa, 70 kertaa toimintaterapiaa ja 70 käyntiä neuropsykologisessa kuntoutuksessa. Kaikkia yksi käynti viikossa lähes 1,5 vuoden ajan.

Lääkärin määräämistä yhteensä 210 kuntoutuskäynnistä on toteutunut vain 35. Auvinen on päässyt viidesti fysioterapeutille ja 15 kertaa sekä toimintaterapiaan että neuropsykologiseen kuntoutukseen.

Kuntoutuksen on pysäyttänyt se, että vakuutusyhtiö LähiTapiola katsoi viime syksynä, että Auvinen on työkykyinen.

- Vakuutusyhtiön mukaan olen ollut työkykyinen marraskuusta lähtien. Aluksi vakuutusyhtiö katsoi, että minulla on "erittäin lievä aivovamma", vaikka sellaista luokitusta ei ole edes olemassa. Nyt he ovat luokitelleet vammani lieväksi ja katsoneet minut työkykyiseksi.

- HYKSin mukaan taas vammani haitta-aste on 11, mikä tarkoittaa vaikeaa toiminnanvajausta.

Aivovamman vakavuutta ja pysyvyyttä on vaikea arvioida heti vammautumisen jälkeen, vaan pysyvän haitan arviointi tehdään yleensä parin vuoden kuluttua loukkaantumisesta.

- Minulla tuo arviointi tehtiin ja diagnoosi on erittäin vaikea aivovamman jälkitila. Kysyin, mikä olisi tuosta vielä pykälää pahempi luokitus, ja sanottiin, että se olisi kuolema. Ei tuo nyt ihan taida tarkoittaa sitä, että olisin työkykyinen.

Auvinen kertoo perehtyneensä vakuutusyhtiön kielteiseen päätökseen ja huomasi sieltä kummallisen yksityiskohdan.

- LähiTapiolan vakuutuslääkäreiden joukossa ei ole neurologia. Päätökseen osallistunut vakuutuslääkäri on koulutukseltaan sisätautien erikoislääkäri eli hän ei ole edes erikoistunut tähän aihealueeseen. On erikoista, että hän silti kumoaa Validian lausunnot ja 20 vuotta alalla toimineen HYKSin aivovammapoliklinikan ylilääkärin lausunnot.

Aivovammojen kuntoutuksen kannalta ratkaisevan tärkeää on yleensä se, miten pian loukkaantumisen jälkeen kuntoutus päästään aloittamaan. 

- Harmittavinta on se, että paras kuntoutusaika on mennyt nyt vakuutusyhtiön kanssa tappelemiseen, Auvinen huokaa.

Avustaja auttaa selviämään arjesta

Vakuutusyhtiö pitää Auvista työkykyisenä, lääkärit taas ovat luokitelleet hänet vaikeasti vammautuneeksi. Ulkoisen olemuksen perusteella vamman vakavuutta on vaikea päätellä, mutta tilanne selviää, kun puhuu Auvisen kanssa hänen arjestaan. Siitä suoriutumiseen hän tarvitsee apua niin avopuolisoltaan kuin henkilökohtaiselta avustajaltaan, joka käy Auvisen luona pari kertaa viikossa.

- Tarvitsen apua henkilökohtaisen hygieniaan, hiusten pesemiseen, kaupassakäyntiin, pyykinpesuun, siivoukseen, tavaroiden nostamiseen, raskaiden esineiden kantamiseen ja kaikenlaiseen asiointiin kuten virastoissa asiointiin ja laskujen maksuun.

- Aiemmin työskentelin yksityisyrittäjänä ja nyt en edes saa yhtä blogikirjoitusta tehtyä ilman apua. Välillä yksinkertaisten sanojenkin hakeminen kestää todella kauan.

Helsingin kaduilla Saara Auvisen näkevä ei ulkonäön perusteella osaa arvata, minkälaista taistelua nuoren naisen jokapäiväinen elämä on. (kuva: Mikko Räsänen)

Vamman seurauksena Auvisella ei ole juurikaan haju- tai makuaistia ja hänen kielestään puuttuu osittain tuntoaisti.

- En tunne nälkää tai janoakaan, vaan avustaja joutuu muistuttamaan syömisestä. Maustamme nykyään ruuat tosi tulisiksi, että tuntisin ne, mutta silti jotkut ruuat tuntuvat siltä kuin söisin pahvia.

Viime kesänä Auvinen kiidätettiin useita kertoja ambulanssilla sairaalaan, kun hänen kehonsa toisesta puolesta katosi yhtäkkiä tunto.

- Silloin epäiltiin aivohalvausta.

Kaikista vamman seurauksista pahin on kuitenkin väsymys. Se on läsnä koko ajan. Auvinen nukkuu 14 tunnin yöunet ja siihen päälle parit päiväunet. Hän on unessa 17-18 tuntia vuorokaudesta. Kuudesta hereilläolotunnistaankin hän on suuren osan kuin horroksessa.

- Aivovammaväsymys on sellainen, että se ei helpota nukkumalla. 

Miten kuvaisit oloasi terveelle ihmiselle?

- Muistan, miltä töissä käydessä tuntui, kun takana oli viisipäiväinen työviikko 12-tuntisia päiviä ja vihdoin perjantai-iltana sai romahtaa sohvalle kaikkensa antaneena. Nyt minusta tuntuu siltä koko ajan.

- Vuorokaudessani on keskimäärin vain yksi tunti, jolloin tunnen oloni virkeäksi. Parhaina päivinä niitä on kaksi, mutta tuollaisia päiviä tulee vain kerran kuukaudessa.

Tähän haastatteluunkin Auvinen oli varautunut niin, että yritti ajoittaa virkeän tuntinsa juuri haastattelun ajaksi. Vaikka haastattelu tehdään kello 14, on se Auviselle aamu.

- Heräsin juuri ennen haastattelua, söin aamupalaa ja tulin tähän.

Vamma ei vienyt huumorintajua

Auvisen selviytymiskeino on ollut huumori. Hän osaa nauraa kömpelyydelleen ja hajamielisyydelleen. Haastatteluviikoltakin hänellä on tuore esimerkki.

- Meillä oli tuttavien koira hoidossa. Lähdin ulkoiluttamaan sitä, mutta jotenkin vain unohdin ottaa koiran mukaan, Auvinen kertoo ja hymyilee.

Vaikka Auvisen saama tuomio on synkkä, on hänellä yhä kaukainen haave. 

- Vanhaan työhöni yrittäjäksi en enää pysty palaamaan, mutta haaveilen siitä, että viiden vuoden päästä voisin olla jossain työssä.

- Lääkäreitä uhmaten haluan vielä joskus istua hevosen selässäkin, vaikka minulle on sanottu, että yksikin isku päähän voi viedä minulta hengen.

Auvinen ei vielä tiedä, mitä voi odottaa ja toivoa tulevaisuudelta. 

- Olen joutunut luopumaan aivan kaikista vanhoista suunnitelmistani. Ajan myötä selviää, mitkä niistä voisivat vielä palautua.

- Tällä hetkellä suurin tavoitteeni on se, että saisin kuntoutuksella jokaiseen päivääni kaksi virkeää tuntia lisää. Se parantaisi elämänlaatuani paljon.

Lue myös: Lentokone putosi Ulrikan päälle - sairaalassa peilistä katsoivat vieraat kasvot

Arvostele artikkeli

Uusimmat