Kuva: AOP

Kauhuelokuvat, jotka oikeasti pelottavat - seitsemän elokuvaa, joista et ehkä ole edes kuullut

27.12.2019 20:15 - Sallamaari Niittymäki

Muun muassa The Mother! -elokuvaa on hehkutettu teokseksi, joka kaikkien pitäisi nähdä.

Hohto, Manaaja, The Bair Witch Project, The Ring, It... Tuntuu, että oli listauksen syy mikä tahansa, maininnan saavat aina samat elokuvat. Kauhuelokuvat ovat siinä mielessä hankala genre, koska se määrittelee omat sääntönsä. Erilaisia kauhuelokuvia on siis yhtä paljon kuin on näkemyksiä pelosta.

Todellista pelkoa ja jännitystä metsästävälle voi usein olla hankala löytää kauhuelokuva, joka todella menisi syvälle luihin ja ytimiin. Liian usein kehutut kauhuelokuvat ovat niitä iänikuisia klassikoita tai dramaattisilla äänitehosteilla varustettuja ”Hollywood-kauhuja”.

Usein ihmisillä on kuitenkin se yksi ja sama toive, kun illan elokuvaksi päädytään valitsemaan kauhuelokuva. Toivotaan, että se onnistuisi pelottamaan – oikeasti. Ja mikä parasta, jäisi ehkä vähän kummittelemaan päähän vielä katsomisen jälkeenkin.

Listasimme kauhufaneille seitsemän oikeasti pelottavaa ja ahdistavaa kauhuelokuvaa, jotka eivät ole niitä tunnetuimpia. Kauhuelokuvien ystävät ovat usein sitä mieltä, että mitä ei-kaupallisempi, sen parempi. Eli tässä tapauksessa pelottavampi.

(kuva: AOP)

Rec (2007)         

Monet tietävät japanilaisten olevan kauhugenren mestareita, mutta niin ovat myös espanjalaiset. Siitä esimerkkinä on Rec, jonka ovat ohjanneet Jaume Balagueró ja Paco Plaza. Se sai ensi-iltansa vuonna 2007 ja nousi sinä vuonna kotimaassaan toisiksi katsotuimmaksi elokuvaksi, heti Orpokoti-kauhuelokuvan jälkeen.

Elokuvassa seurataan toimittaja Ángelan ja tämän kameramiehen matkaa, kun he ovat tekemässä ohjelmaa pelastustyöntekijöiden yövuorosta. He päätyvät palokunnan mukana hälytyskeikalle kerrostaloon pelastamaan vanhaa ja huutavaa naista asunnostaan. Tapahtumat alkavat vyöryä ja pian viranomaiset eristävät kerrostalon tartuntatautiuhan takia.

Rec on kuvattu kokonaan käsivaralla ja yhdellä kameralla, joka lisää kaoottista ja pakokauhumaista tunnelmaa. Ohjaajat halusivat elokuvasta erilaisen ja uudenlaisen kokemuksen. Näyttelijöiksi valikoitui vain ennestään tuntemattomia kasvoja, lukuun ottamatta toimittaja Ángelaa, joka on tosielämässäkin toimittaja. Näyttelijöille ei myöskään kerrottu tarkalleen, mitä kaikkea kerrostalossa tulisi tapahtumaan. Kuten hyvään kauhuelokuvaan kuuluukin, kaiken kruunaa kammottava loppu, joka myös selittää katsojalle syyn tapahtumiin. Viimeiset kuvat kerrostalon ullakkohuoneesta jäävät kummittelemaan verkkokalvoille.

(kuva: AOP)

The Strangers (2008)

Arwenin roolistaan Taru Sormusten Herrasta -elokuvista tuttu Liv Taylor tähdittää kauhuelokuvaa The Strangers. Toista pääosaa näyttelee Scott Speedman. Elokuva kertoo pariskunnasta, Kristenista ja Jamesista, jotka palaavat hääjuhlista miehen kesäasunnolle, jossa heidän on tarkoitus yöpyä. Pian kuitenkin ovikello soi. Ovella on nainen, joka kyselee Tamara-nimistä henkilöä, josta pariskunnalla ei ole aavistustakaan. Nainen lähtee, mutta selkäpiitä karmivat tapahtumat eivät jää siihen.

Elokuva on saanut inspiraatiota tosielämästä. Ohjaaja Bryan Bertinon muistaa lapsuudestaan tuntemattoman joukon, joka koputti naapurustossa ihmisten oville kysellen henkilöitä, jotka eivät asuneet taloissa. Myös vuonna 1981 Pohjois-Amerikassa lomakylässä tapahtuneet ”Keddie-murhat” ovat toimineet innoittajana elokuvan tarinalle.

Vaikka The Srangers on kauhuelokuvaksi melko kliseinen, vähäeleinen juoni ja kasvottomat pahikset aiheuttavat ahdistavan ja pelottavan tunnelman. Olemme myös tottuneet siihen, että pahaa tapahtuu syystä. Elokuvassa ainut syy pahuuteen on vain se, että pariskunta sattui olemaan kotona. Katsoja haluaa palavasti koko elokuvan nähdä pahantekijöiden kasvot, jotta voisi edes saada jonkun selityksen itselleen. 

(kuva: AOP)

Eden Lake (2008)

Brittiläinen kauhuelokuva kertoo pariskunnasta, joka joutuu romanttisella retkellään Eden Laken -järvellä nuorisojoukon vainoamiksi. Teinijoukon johtajaa näyttelee Skins-nuortensarjasta tuttu Jack O’Connel, joka näyttelee pelottavan hyvin vihaista ja arvaamatonta nuorta. Pääosakaksikkoa näyttelevät True Dedectivesta tuttu Kelly Reilly ja Kunniattomat paskiaiset ja 12 Years a Slave -elokuvista tuttu Michael Fassbender. Elokuvassa pariskunnalle tulee siis erimielisyyksiä paikallisten nuorten kanssa. Fassenbergin roolihahmo, Steve tappaa vahingossa häirikköjengin johtajan koiran, jonka jälkeen alkaa tapahtua.

Jokainen meistä tunnistaa tilanteen, jossa jonkin sortin ”häirikköjengi” on aiheuttanut ahdistusta ja epävarmaa oloa. Elokuvan pelottavuus perustuu pitkälti siihen, että pariskunnan kohtalo voisi hyvin sattua myös omalle kohdalle. Kuka tahansa meistä voi sattua väärään paikkaan väärään aikaan. Onnistuneet näyttelijäsuoritukset, realistiset roolihahmot ja tunnistettavat ihmistyypit vahvistavat entisestään tunnetta siitä, etteikö tilanne voisi oikeasti tapahtua jossain takapajuisessa kylässä.

Elokuvan kurjassa lopussa päästään hetkeksi häirikkönuorten kotiin. Silloin voi hienosti rivien välistä lukea, miksi nuoret käyttäytyvät käyttäytyvät tavallaan. Eden Lakessa voi halutessaan siis nähdä kauhuseikkailun lisäksi myös ripauksen yhteiskuntakriittisyyttä.

(kuva: AOP)

Viimeinen talo vasemmalla (2009)

Vuonna 1972 Wes Craven ohjasi kulttiklassikon The Last House on the Left, jonka juoni oli inspiroitunut vuoden 1960 Oscar-palkitusta Neidonlähde-elokuvasta. Viimeinen talo vasemmalla -elokuva on brutaali tarina kostosta ja ihmismielen pahuudesta. Vuoden 1972 elokuvasta tuli yksi aikansa pahamaineisimmista elokuvista. Sen sanottiin kuvastavan oman aikansa traumoja, kuten Vietnamin sotaa tai Mansonin kultin murhia.

Dennis Iliadis ohjasi vuonna 2009 ilmestyneen uudelleenfilmatisoinnin elokuvasta, joka ei jää alkuperäisen varjoon kamaluudellaan. Siinä perheen teinitytön lomapäivästä muotoutuu kammottava selviytymistaistelu, kun hänet pahoinpidellään raa’asti rikollisten toimesta. Tämän jälkeen pahoinpitelijät päätyvät sattumien kautta hakemaan suojaa tytön vanhempien talosta. 

Katsoja saa olla koko elokuvan ajan sydän syrjällään huolesta ja ahdistuksesta. Ensin tytön puolesta ja sen jälkeen siksi, että raa’at rikolliset pääsevät sisään hyväsydämisten ihmisten taloon. Ahdistavan tunnelman lisäksi pelottavan elokuvasta tekee sen hyytävä väkivalta. Herkimmille elokuvaa siis ei voi suositella.

(kuva: AOP)

Silent House (2011)                        

Tarina perustuu 1940-luvulla Uruguayssa sattuneisiin tositapahtumiin. Elokuvassa pääroolin näyttelee Elizabeth Olsen, joka on tunnettujen Mary-Kate ja Ashley Olsenin nuorempi sisko. Elokuva on uudelleenversiointi sen etelä-amerikkalaisesta ja espanjankielisestä La casa muda -elokuvasta. Alkuperäinen elokuva on tunnelmaltaan jopa vielä kammottavampi kuin jenkkiversionsa.

Elokuva kertoo Sarah-nimisestä tytöstä, joka auttaa John-isäänsä ja Peter-setäänsä perheen vanhan lapsuuden kesämökin kunnostuksesta ja siivoamisessa myyntiä varten. Taloa on vandalisoitu nuorison toimesta, joten ikkunat on tukittu ja sähkötkin ovat menneet poikki. Peter lähtee hakemaan lisää tarvikkeita ja työkaluja kaupungilta, ja Sarah jää kaksin isänsä kanssa. Pian he kuitenkin huomaavat, etteivät ole talossa yksin.

Silent House on kuvattu niin, että katsoja on täysin Elizabeth Olsenin roolihahmon armoilla hiiviskelemässä ja piiloutumassa pimeässä ja kammottavassa talossa. Elokuva tarjoilee piinaavan yksinkertaista kauhua, ilman taustamusiikkia ja suuria äänitehosteita. Tarinan edetessä mystisiin kysymyksiin aletaan saamaan vastauksia. Ja kuten hyvissä kauhuelokuvissa on usein tapana, loppuratkaisu yllättää ja paljastaa samalla jotain kamalaa.

(kuva: AOP)

Willow Creek (2013)

Vuonna 2013 ilmestynyt indie-kauhuelokuva Willow Creek kertoo pariskunnasta, joka lähtee tekemään dokumenttia amerikkalaisesta taruolennosta, Isojalasta. Elokuva on siis kuvattu käsivaralla dokumentaariseen tyyliin. Pääparia Kellyä ja Jimiä näyttelevät Alexie Gilmore ja Bryce Johnson, joka on tuttu muun muassa pahansuopan poliisin roolistaan Valehtelevissa Viettelijöissä.

Jättimäisen ja gorillamaisen Isojalan huhutaan asuvan Kaliforniassa Willow Creek -kylän erämaiden uumenissa. Tähän kyläpahaseen suuntaavat siis myös Jim ja Kelly. Aluksi he kiertelevät kylässä haastatellen paikallisia ja kartoittavat Isojalan todenennäköistä sijaintia. Sitten pakataankin teltta ja suunnataan syvälle metsään, välittämättä edes aggressiivisen paikallisen miehen huudoista ja kielloista.

Vaikka kauhuelokuvien ystävä saattaa tunnistaa elokuvasta tutun ja jo tylsäksi käyvän kaavan, Willow Creek on silti omaa luokkaansa. Koska elokuvassa oikeasti ollaan todellisessa Willow Creekin -kylässä, taru ja spekulaatiot Isojalasta ovat totta, tunnelma säilyy todentuntuisena. Kauhuelokuvan piinaava telttakohtaus on pahempi kuin legendaarisessa The Blair Witch Projectissa. Ahdistava tunnelma huipentuu omituiseen ja kamalaan loppuun, joka saa katsojan miettimään, että mistä kaikessa loppujen lopuksi oli kysymys?

(kuva: AOP)

The Mother! (2017)

Ohjaaja Darren Aronofsky on tunnettu omaleimaisista ja ahdistavista elokuvistaan. Muun muassa Unelmien Sielunmessu ja Black Swan ovat hänen käsialaansa. Aronofskyn vuonna 2017 ohjaama ja käsikirjoittama The Mother! on elokuva, jota on sanottu jopa teokseksi, joka kaikkien olisi nähtävä.

Psykologinen kauhuelokuva kertoo runoilijamiehestä, jota esittää Javier Bardem ja tämän vaimosta, jota näyttelee Jennifer Lawrence. Kenelläkään elokuvan hahmoilla ei ole nimiä. Avioparin suuri kotitalokin sijaitsee ”ei missään, metsän keskellä ja peltojen takana”. Koti on vaurioitunut tulipalossa, ja nainen tekee kaikkensa korjatakseen tuhon jälkiä. Miehestä ei ole apua, koska hän koittaa kirjoittaa jatkoa menestyneelle runoteokselleen. Pariskunta alkaa saamaan ylituttavallisia yllätysvieraita ja tilanne alkaa pian muistuttaa pahinta painajaista.

Elokuvan ainut järkevä hahmo tuntuu olevan Jennifer Lawrencen esittämä hahmo, joka ei tule kuulluksi tai saa itsekeskeiseltä mieheltään tarpeeksi huomiota. Katsojaan tarttuu Lawrencen välittämä kauhu ja ahdistus, joka vain pahenee elokuvan edetessä. Lyhyesti sanottuna The Mother! muistuttaa kuumeista elokuvapainajaista.

Jos elokuva ei aukea ensikatselulla, suositeltavaa on tehdä hieman taustatutkimusta. Kammottavinta elokuvassa lopulta kuitenkin on se, kun tajuaa elokuvan todellisen merkityksen ja sen ”totuudenmukaisuuden”.

Lue myös: 12 karmivaa kauhuelokuvaa listattiin - mikä on sinun suosikkisi?

Lue myös: Netflix listasi 10 kauhuelokuvaa, joita ihmiset eivät pysty katsomaan loppuun asti

Lue myös: Netflix julkaisee uuden kauhuelokuvan - karmiva traileri kerää katselukertoja

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat