Työnhaku tuntuu monista tällä hetkellä raskaammalta kuin koskaan. Hakemuksia lähetetään paljon, mutta vastauksia tulee vähän.
Headhunter Tomi Pyyhtiä avaa Duunitorille kirjoittamassaan kolumnissa, miksi rekrytointi ei useinkaan perustu pelkkään osaamiseen vaan siihen, kuka vaikuttaa pienimmältä riskiltä.
Lue myös: Saitko tekstiviestin lähettäjältä ”Tunnistaja”? Tästä siinä on kyse
Lue myös: Arman Alizad tylytti influenssereita TikTokissa: ”Lopettakaa. Vittu te ootte sairaita”
Pyyhtiän mukaan rekrytointiprosessit tehdään usein kiireessä ja epätäydellisellä tiedolla, jolloin päätöksiä ohjaa ennen kaikkea turvallisuuden tunne. Siksi paras hakija ei aina voita, vaan se, joka osuu rekrytoijan näkökulmasta parhaiten tilanteeseen ja herättää vähiten epävarmuutta.
– Rekrytoinnissa harvoin valitaan paras, vaan se, joka tuntuu pienimmältä riskiltä, Pyyhtiä tiivistää.
Keskeinen osa päätöksentekoa kiteytyy kolmeen kysymykseen, joita rekrytoijat eivät välttämättä sano ääneen, mutta jotka ohjaavat valintaa lähes kaikissa prosesseissa.
Ensimmäinen kysymys on, ratkaiseeko hakija juuri kyseisen ongelman. Kyse ei ole tittelin tasosta, vaan siitä, onko kokemus oikeasti osuva suhteessa tehtävään, toimialaan ja organisaation kokoon.
Lue myös: Nyt voit tilata Woltista kesätyöntekijän kotiovelle
Lue myös: Hesburger on tehnyt poikkeuksellisen ratkaisun: tällaista palkkaa maksaa
Toinen kysymys liittyy siihen, kuinka suuri hyppy rooli on hakijalle ja organisaatiolle. Rekrytoija etsii merkkejä siitä, että hakija on jo toiminut seuraavan tason vastuissa, vaikka titteli ei sitä täysin osoittaisi.
Kolmas ja usein ratkaisevin kysymys koskee toimintaa paineessa. CV kertoo tehtävät, mutta rekrytointi ratkaistaan sillä, millaiseksi hakijan tapa toimia epäselvissä ja haastavissa tilanteissa tulkitaan.
Pyyhtiä kumoaa myös kolme yleistä harhaluuloa työnhausta. Hänen mukaansa hyvä CV ei yksin riitä, sillä se avaa vain oven, mutta ei tee valintaa. Työttömyys ei myöskään ole automaattinen miinus, jos siitä osaa kertoa neutraalisti ja rehellisesti. Myöskään pitkä kokemus ei itsessään takaa etua, ellei sitä osata sanoittaa kasvuna ja oppimisena.
Erityisen tärkeäksi Pyyhtiä nostaa kyvyn konkretisoida omaa osaamista. Hänen mukaansa moni hakija epäonnistuu, koska puhuu liikaa yleisellä tasolla antamatta tarkkoja esimerkkejä.
Lopulta rekrytoinnissa kyse on Pyyhtiän mukaan luottamuksesta. Rekrytoijan täytyy saada selkeä kuva siitä, millainen henkilö työnhakija on, koska se vähentää riskiä ja lisää kiinnostavuutta.