Kuva: Fotolia
Voicen lukijat paljastivat kauheimmat koululiikuntamuistonsa: "Jouduin juoksemaan kuumeessa"
Näiden tarinoiden perusteella vaikuttaa siltä, että hiihtolenkit, aerobic-tunnit ja pallopelit ovat jättäneet traumoja monien suomalaisten mieliin.
Noin viikko sitten julkaisemamme artikkeli ihmisten kauheista koululiikuntamuistoista sai Voicen Facebook-seinän tulvimaan viesteistä. Monet kymmenet lukijat kertoivat Voicelle toinen toistaan hurjempia liikuntamuistoja omilta kouluajoiltaan.
Keräsimme alle parhaimpia paloja lukijoidemme kertomista tarinoista. Näiden muistojen perusteella ei kenenkään tarvitse ihmetellä, miksi monet vihaavat koululiikuntaa!
”Kun pelattiin pesistä, opettaja laittoi minut seisomaan eteen ja pallo osui vahingossa suoraan naamaani. Opettaja vain kertoi minun olevan liian hidas väistämään. Yritä siinä itse väistää, kun pallo tulee kolmen metrin päästä.”
" 8. luokalla minulla oli ja on edelleen, jalkavaivoja ja sanoin opettajalle, etten mitenkään voisi juosta 5000 metriä kipeän jalkani kanssa. Ei tarvinnut juosta, kävellä kylläkin. Koulun jälkeen menin lääkärille ja sain kyynärsauvat, jotta pystyin kävelemään. Samainen opettaja muutamaa viikkoa myöhemmin pakotti heittämään kepit syrjään ja menemään tanssimaan. Eikös jalka ottanu siitä lisää nokkiinsa ja kepeillä käveltiinkin sitten aika kauan. Ainoa mistä koululiikunnassa pidin, oli pesäpallo. Siinä jopa pärjäsin hyvin."
"Näin syksyllä, vaikka aamuisin ilma on ihanan kirpsakka, tuo se aina mieleeni koulun liikuntatunnit. Aamulla rättiväsyneenä kuljit johonkin pururadalle suunnistamaan tai urheilukentälle juoksemaan. Meni vuosia, että opin nauttimaan liikunnasta, kiitos koulun."
"Suunnistus ei ollut ihan minun juttuni: eksyin lukiossa ja myöhästyin koulubussista ja jouduin menemään entisille naapureilleni yöksi. Ja minulla on yliliikkuvat lonkat ja kesken hiihtokisan jäin järven jäälle, kun lonkka meni sijoiltaan..."
"Minut laitettiin juoksemaan kisoissa 100 m 38,7 asteen kuumeessa, kun ketään ei saatu tilalle paikkaamaan. No, siitähän sitten soppa syntyi: olin pitkään todella kipeä ja poissa koulusta. En osannut valittaa opettajan valinnasta, mutta ennen juoksua olin sanonut, että on kuumetta. Kyllä opinnot kärsivät tämän takia, mutta aika oli alle 13 sekuntia!"
"Joskus seiskalla tai kasilla tanssittiin voimistelusalissa paritansseja. Kiperää polkkaa tanssiessa polveni muljahti taaksepäin - ette voi kuvitella sitä kipua! Istuin kauan aikaa salin lattialla ja puristin jalkaa koukkuun normaaliin suuntaan. Sen jälkeen en ole polkkaa tanssinut!"
"Vihasin yli kaiken koululiikuntaa. Minulla on motoriikassa ja hahmottamisessa vaikeuksia. Olin kaikessa huonoin: minulle naurettiin ja sitten huudettiin rumasti siitä, kun epäonnistuin tai en osannut. Pesäpallossa 6. luokalla joku heitti minulle pallon ja kun en huomannut sitä, tultiin siitä heti huutamaan ja räyhäämään. Opettaja ei asiasta välittänyt kuin vasta sitten, kun löin ja en osunut pesäpallomailalla palloon. Kaikki huusivat vierestä: "Osu siihen palloon senkin tyhmä." En osunut ja lopulta romahdin ja rupesin itkemään."
Lue myös ensimmäinen kauheista koululiikuntamuistoista kertova artikkelimme: Suomalaisten karmeimmat koulun liikuntamuistot koottiin yhteen - lue nostalginen kooste
