Kuva: Sanni Isomäki

Pekka Ruuska teki Juha Tapiosta ja Maija Vilkkumaasta tähtiä: "Luotan vaistooni"

13.04.2017 15:32 - Anna Hopi

Levytuottajan tehtävissä Ruuska etsi tähtiä suomalaiselle musiikkikentälle. Omassa levy-yhtiössä toimenkuva on laajentunut - hän luotsaa yritystään kansainvälisille vesille.

Musiikista tuli Pekka Ruuskan elämäntyö. Hän on mies, joka luottaa artisteja löytäessään vainuun, ja on saanut huomata, että intuitio osuu usein oikeaan. Joskus on tullut toisaalta menetettyäkin artisteja, koska tuota ääntä ei ole kuunneltu. Toisinaan taas Pekka on osunut kultasuoneen, kuten Juha Tapion kanssa.

Ruuska voitti helmikuussa Iskelmä Gaalassa Pro Iskelmä -palkinnon syystä. Hänen myötävaikutuksestaan Maija Vilkkumaan, Jenni Vartiaisen, Juha Tapion, Johanna Kurkelan, The Rasmuksen, The Crashin, Zen Cafén ja esimerkiksi Laura Voutilaisen uralla on ollut menestystä.

Joskus artistin uran alkuvaiheessa on luotu vahva perusta soolouralle ja menestykselle, kuten Jenni Vartiaisen kanssa. Joskus työ on ollut syvällisempää ja käsittänyt vuosia yhteistä hengennostatusta ja levyntekoa. Ruuska on käytännössä se mies, joka nosti Juha Tapion gospel-laulajien joukosta koko kansan esiintyjäksi.

Huolimatta siitä, että Ruuskan näytöt kulissien takana olevana langoista vetelijänä ovat selvät, hän on kuitenkin tehnyt merkittävää musiikkiuraa myös artistin saappaissa. Rafaelin enkelistä tuli suuri hitti vuonna 1990, juuri kun laulajan urasta pitkään haaveillut nuori Ruuska oli jättää koko homman sikseen.

- Muistan, että haaveeni olivat loppujen lopuksi aika pieniä. Opiskelin peruskoulun opettajaksi 1980-luvulla ja olin silloin siinä toimessa. En ehtinyt olla siellä kuin neljä vuotta ja hiukan aloitin viidettä, niin nämä musiikkihommat veivät mennessään. Olin asettanut tietyn aikarajan, jonka jälkeen en enää yrittäisi musiikin suhteen mitään. Olinhan jo yli 30-vuotias, kun tämä kaikki tapahtui, ja tietyssä mielessä vanha breikkaavaksi artistiksi. Olin päättänyt, että jos en parin vuoden sisällä breikkaisi, keskittyisin sen jälkeen tekemään jotain koulun joulujuhlamusiikkia, Ruuska hymyilee, kun kertaa muistojaan Iskelmän haastattelussa.

- Tavoitteeni oli vain se, että saisin vain muutamia biisejäni radioihin soimaan. En todellakaan metsästänyt mitään hittirotaatiota. Tuli yksi tosi iso hitti ja muutamia vähän pienempiä hittejä. Pääsin maistamaan keikkakiertueita, missä oli väkeä todella paljon. Hienoja isoja konsertteja ja TV-esiintymisiä. Sellaisesta en olisi rohjennut edes haaveilla, ja pienempikin olisi riittänyt. Mutta sitä menestystä tuli tosiaan niin, että sitä ihanuutta valui suorastaan mukista yli.

Tähtien löytäjänä Pekka Ruuska on voinut käyttää kaikkea kokemaansa hyödykseen. Siitä, että hän on itse kokenut artistiuran huippuhetkiä ja tuntenut miten viimaisella huipulla päätä kylmää, on ollut mittaamaton apu, kun luotsattavana on ollut nuori ja kunnianhimoinen artistinalku.

- Kaikki, mitä olen itse kokenut, on auttanut kyllä minua auttamaan muita. Se maineen nousu, ylhäällä oleminen ja sekin, kun ura alkaa hiipumaan - ne ovat kaikki arvokasta kokemusta. Minulla suosion hiipuminen tapahtui hallitusti, mutta olihan siinä sellainen vuorenhuippu, josta tultiin sitten toista rinnettä alas. Olen kokenut saaneeni opettajakoulutuksesta apua tuottajan työhön. Ongelmanuortenkin käsittelystä on hyötyä, kun tulee tupa täyteen räppäreitä, Pekka heittää huulta ja virnistää.

"Artistiura ei koskaan ollut itsestäänselvyys"

Hypen kohteeksi pääseminen on varmasti kelle tahansa ihmiselle jollain lailla elämää mullistava asia. Ruuska muistelee Rafaelin enkeli -hitin tuoneen 32-vuotiaalle muusikon alulle järisyttävän tyydytyksen tunteen.

- Tietyllä tavalla olen yhden hitin ihme. Nuoremmat ikäluokat eivät minulta muita kappaleita muistakaan kuin Rafaelin enkelin. Oli siellä muutama muukin kappale, jotka 90-luvun alussa soivat radioissa. Ne eivät ole samalla tavalla jääneet elämään. Rafaelin enkeliä edelsi 15 vuotta soittamisen, laulamisen ja biisinkirjoittamisen opettelua ja satoja esiintymisiä trubaduurina. Kun kappale menestyi, se oli todella iso juttu minulle, Ruuska sanoo.

- Esiintymiskokemuksestani oli hyötyä, kun suurempi suosio tuli. Mikään ei ollut ihan uutta. Kyllähän siinä ikäkin vaikutti - 30 vuotta on eri asia kuin 17 vuotta. Siinä on vähän järkeäkin päässä. Kun hitti kolahti, se tuntui palkinnolta työstä, jota olin tehnyt vuosia kehittyäkseni musiikissa.

Mitään yliampumista ja rock n' roll elämän viettämistä ei hypen aikana tapahtunut. Pekka Ruuska sanoo olevansa ensinnäkin persoonana varovainen ja miettivänsä ensin ennen kuin toimii. Toisekseen asiaan saattoi vaikuttaa hengellinen tausta ja se, että hän oli tuolloin naimisissa oleva kahden lapsen isä.

- Olen edelleen saman originaalivaimon kanssa naimisissa, joten siinä mielessä ei lähtenyt lapasesta. Pääsin kuitenkin kaljaa juomaan erilaisille baaritiskeille ja kokemaan kaikenmaailman levotonta touhua, mitä normi-ihminen ei jaksa loputtomiin. Pääsin sitä näkemään riittämiin, hän sanoo.

- Kun ura lähti laskuun, olin varautunut siihenkin. Elämänasenteessani on sen verran "pessimisti ei pety" -mentaliteettiä, että olin tajunnut päässeeni kokemaan jotain niin ihmeellistä, ettei se voi jatkua ikuisesti. Laskusuhdannekin eteni hallitusti - Rafaelin Enkeli -biisin levy myi tuplaplatinaa, seuraava myi puolta vähemmän ja seuraava myi taas puolta vähemmän. Keikkapaikat pienenivät, väki väheni. Tuli keikkapaikkoja, joissa oli todella vähän väkeä. Muistan, että jossain oli joku 500 hengen sali, jossa oli vain 50 ihmistä, Pekka muistelee.

- Olin sen verran poroporvarillinen henkilö, että mietin että jos meininki vielä pienenee, en kohta pysty maksamaan asuntolainojani tällä. Kun satumainen tilaisuus tarjoutui siirtyä levytuottajaksi eli A&R -tehtäviin, niin tartuin siihen. Olin innostunut levybisneksestä jo aikaisemmin, seurannut sitä kuka työskentelee missäkin yhtiössä ja mitä yhtiöt tekevät. Olin aika selvillä alasta siinä vaiheessa.

- Kävi niin, että silloiselta Fazerilta, jonka Warner oli jo ostanut, jäi eläkkeelle erittäin maineikas levytuottaja Jaakko Salo, joka oli tehnyt hommia legendojen, kuten vaikka Toivo Kärjen kanssa. Minulta kysyttiin nimiä seuraajaehdokkaiksi. Kun olin luetellut listan, kysyttiin että laitettaisiinko minun nimeni listan perään. Vastasin yllättyneenä, että mikä ettei. Sain sitten sen homman.

(kuva: Toni Lund)

Hän myöntää, että siirtyminen levytuottajaksi ei ollut helppoa. Käytännössä katsoen se oli alussa sitä, että Pekka istui yhdessä ison talon pienistä huoneista. Hänen edessään oli pöytä ja puhelin. Kehoitus oli, että ala hommiin.

- Se oli kiehtovaa, mutta kun uusia artisteja ei alkanut löytymään, niin se alkoi stressata minua aika tavalla. Menin jo irtisanoutumaan vuoden jälkeen, mutta sitä ei hyväksytty. Se oli luottamuksen osoitus minua kohtaan. Sen jälkeen työ alkoi sujua siitä pikku hiljaa. Oman näkemykseni mukaan levytuottajan työssä vaaditaan vähän samanlaista orientaatiota kuin opettajana - sinun täytyy haluta opastaa artisteja.

- Jokainen tekee sitä tavallaan. Pidän prosesseista, jossa otan voimakkaankin otteen työhön. Lähden rakentamaan sellaista suhdetta, että etsitään yhdessä asioita ja löydetään niitä. Siinä se huono puoli, että joskus artisti alkaa tekemään musiikkiaan siihen suuntaan, että mistä Pekka pitäisi. Musiikkia ei kuitenkaan tehdä minulle, vaan yleisölle. Olen vain välikommentaattori hommassa. Se on herkkä balanssi, ettei kommentaattori ota liian isoa osaa kokonaisuudessa.

Tähtien etsijä

Pekka Ruuska vertaa omaan ammattiinsa kuuluvaa intuitiota "mallimamman silmään", joka näkee kadulla kävelevässä nuoressa naisessa ainesta. Kun muut eivät huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mallimaailman kykyjenetsijä näkee kuvauksellisen kasvojen luuston. Hyvin samalla tavalla A&R pyrkii näkemään ihmisissä piilevät musiikilliset lahjakkuudet.

- Ne, jotka etsivät artisteja, heillä on kyky nähdä, onko jostakusta artistiksi vai ei. Sitten tämä pitää todentaa, että onko laulajassa sitä jotain.Tämän jälkeen alkaa oikean biisin etsintä. Ensin on tyyppi, sitten biisi. Joskus harvoin löytyy tuollainen selvä tapaus kuin Maija Vilkkumaa, joka ensiksi lyö pöytään Satumaatangon kaltaisen biisin. Silloin voi lyödä yläfemmoja itsensä kanssa, että nyt osui. Sellainen on kuitenkin hyvin harvinaista, Ruuska huomauttaa.

(kuva: AOP)

- Aina kyse ei ole uusien nimien hakemisesta. Minun huomaani on esimerkiksi joskus uskottu Katri Helenan ura muutamiksi vuosiksi, aika pitkäksikin aikaa itseasiassa. Silloin tehtäväni oli varjella kunniakasta uraa ja keksiä siihen hyviä juttuja. Olen tehnyt aikanaan Dannynkin kanssa pari levyä. Jokainen A&R toivoo tietenkin saavansa kiväärinsä perään lovia niistä itse metsästetyistä suurista nimistä. On kiva voida sanoa, että löysin Maija Vilkkumaan tai The Rasmuksen.

Vaikka Ruuska aiemmin totesikin artistiuran luomisen vievän ajoittain vuosia, niin Maija Vilkkumaan tapauksessa homma oli selvä hyvin nopeasti.

- Kun Maijan nauha tuli, tajusin sen olevan täydellisesti sitä, mitä tämä maa kaipaa. Ja niinhän se sitten olikin. Tämä oli nopea juttu, mutta joskus kestää, että puolitoista vuotta vain istutaan ja kehitellään jonkun kanssa jotain juttua. Julkaistaan sinkku tai pari, ja todetaan, ettei tästä tullut mitään. Kun lähdin tekemään yhteistyötä Erinin kanssa, levyn tekeminen kesti 3,5 vuotta. Siitä ura lähtikin todella komeasti.

Ruuska toteaa, että esimerkiksi suomalaisten naisartistien Jenni Vartiaisen ja Erinin soolourien alkutarinat ovat täysin erilaiset.

(kuva: Voice.fi)

Mistä tunnistat, että kenessä on potentiaalia?

- En itsekään oikein tiedä. Se on vaistonvarainen asia. Tästä on monien kanssa puhuttu. A&R-ihmisiä on muutamia, vaikkapa Asko Kallonen Warnerilta, joka on seuraajani siellä. Hän on tehnyt todella upean uran, ollut monta kertaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja osannut haistaa tähtipotentiaalin. On heitäkin alalla, jotka ovat olleet alalla pitkään, ja heille näitä tähtilöytöjä ei ole osunut, hän miettii.

- Uskon, että hyvän A&R:n pitää olla laajasti kiinnostunut siitä, mitä yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuu. Millaiset ilmiöt ovat pinnalla ja millaista aikaa eletään. Musiikki on kuitenkin kommunikointia Suomen kansan kanssa. Radiolla on edelleen valtava rooli tässä - se mahdollistaa kommunikaation ihmisten kanssa. Me, jotka metsästämme laulajia ja biisejä, yritämme miettiä, että olisiko tämä asia sellainen, joka kommunikoisi jollain lailla kansan tarpeiden kanssa. Jos otetaan esimerkiksi Maija Vilkkumaa, niin hänen läpimurtonsa aikoihin tuntui, että sellainen ärhäkkä, umpilahjakas, kantaaottava naisartisti voisi antaa jotain ihmisille. Ja se osoittautui todeksi.

Ruuska muistelee ensimmäistä hip hop -aaltoa, joka toi suomiräpin kansan korviin. Aallon etunenässä oli Fintelligens, ja sen seurauksena Ruuskakin otti Warnerin talliin Kapasiteettiyksikkö-yhtyeen. Vähän sen jälkeen käytiin keskustelua siitä, onko hip hop -ilmiö ohi. Hän muistaa olleensa mukana tuossa keskustelussa, ja pohtineensa, että olisiko uranuurtajien jälkeen tilaa koko perheen räppäreille.

- Veikkasin, että kiltille hip hopille olisi vielä tilausta. Jostain ilmestyi Pikku G, joka sai todella suuren menestyksen. Saimme hänet meille, ja oma intuitioni osui oikeaan.

(kuva: AOP)

Oman itsen herraksi

Kun Pekka Ruuska oli toiminut Warnerilla levytuottajana 13 vuotta, ja koki nähneensä kaiken. Tuli sisäistä lepatusta, joka herätti kaipuun jostain omasta.

- Aloin lähestyä viittäkymppiä, ja ajattelin, että ehdin vielä tekemään tässä elämässä vielä kolmannen uran ennen eläkeikää. Siitä on nyt 10 vuotta. Minua myös hieman pelotti olla vanhenevana nuorisomusiikki-ihmisenä isossa organisaatiossa, jossa näin koko ajan, että jengi saattoi saada täysin mielivaltaisesti sieltä potkuja, kun jossain Lontoossa tai Tukholmassa iso pomo vaihtui. Halusin ottaa kohtaloni omiin käsiini. Arvelutti se, että jos vaikka saisin 55-vuotiaana kenkää, mitä sitten tekisin. Halusin olla varovainen.

- Suurin syy oli kuitenkin se haaste, että voisinko olla oman itseni herra ja rakentaa bisneksen ilman mitään kaupallista koulutusta. Se lähti varovasti yhteistyönä Warnerin ja Universalin kanssa, en hypännyt suoraan kylmään veteen.

- Nyt toimimme itsenäisenä ja pärjäämme mukavasti. Kovalla höyryllä kasvatetaan firmaa edelleenkin tavoitteenamme olla maan johtava itsenäinen musiikkitalo viiden vuoden päästä. Emme ole enää kaukana.

Pekan edelliseltä työnantajalta Warnerilta Kaiulle siirtyivät Juha Tapio, Samuli Putro ja Johanna Kurkela. Se auttoi alussa yrityksen toiminnan vakauttamisessa, koska menestyvät artistit toivat tulovirtoja niin, että nenä pysyi veden pinnalla. Hän sanoo nauttivansa erityisen paljon pitkäaikaisista yhteistyökuvioista. Kurkelan kanssa töitä on tehty 20 vuotta, Putron kanssa prosessi kesti 18 vuotta, ja Juha Tapion kanssa yhteisiä työvuosia on kertynyt 15.

(kuva: Mikko Räsänen)

Mies pitää edelleen Kaiku Recordingsin toimitusjohtajanakin aistinsa valppaana sen suhteen, minkälainen artisti voisi kiinnostaa koko kansaa. Ruuska yksi niistä ihmisistä, joilta voi saada hyvinkin pureksitun vastauksen siihen, että millaiselle artistille Suomessa olisi tilausta juuri nyt.

Suomessa ei ole vielä ketään Adelen kaltaista artistia. Voisiko sellainen edes menestyä kotimaisen yleisön keskuudessa?

- Jos sellainen hahmo löytyisi, niin kyllä uskon. Adelen artistin ominaislaatu on äärettömän moniulotteinen. Siellä on se työväenluokan rumia puhuva kiroileva röökimuija taustalla, sitten hän on toisaalta erittäin herkkä ja hienostunut. Adelelle on paikka missä tahansa markkinalla, koska hän edustaa sellaista ikiaikaista asiaa. Sellainen voi aina menestyä. Se on vähän kuin mies ja kitara -juttu, aina missä tahansa ajassa voi jostain pompsahtaa tuollainen Ed Sheeran, se on aina ajankohtainen.

Suomessa Ed Sheeranin vastine on esimerkiksi Juha Tapio, jossa Pekka Ruuska näkee myös jotain hyvin ajatonta.

- Se on omassa työhistoriassa huikein yksittäinen kehitystarina, jota olen saanut läheltä seurata. Juha on muuttunut niin paljon siitä, mistä hän lähti. Jos vertaan häntä Samuli Putroon, johon tutustuin aikaisemmin, vuodet eivät ole muuttaneet kovin paljoa Samulia. Juha on kasvanut artistina järjettömästi, mutta on pysynyt kuitenkin ihmisenä hyvin kasassa suuren menestyksensä aikanakin.

- Juhasta tuli isojen lavojen tähti pikku hiljaa. Siinä on Juhan yksinään tekemiä löytöjä ja varmaan niitä juttuja, mitä hän on lavalla havainnut. Jos esiinnyt vaikka Iskelmä Himoksella, niin se on vähän eri juttu kuin se, että jos vedät keikan Harjavallan seurakunnan rippikoulukokoontumisessa. Olemme myös keskustelleet paljon tästä aiheesta. Meillä on sama musiikkijumala, Bruce Springsteen, jonka keikoilla olemme käyneet yhdessä.

- Springsteenin keikoilla on se tunnelma, että me tehdään tästä yhdessä unohtumaton ilta. Ei artisti, eikä yleisö yksin, vaan yhdessä luodaan jotain pyhää. Voidaan soittaa, laulaa, itkeä, nauraa, kiihottua. Siitä tehdään elämää suurempi metafyysinen kokemus siitä illasta. Olemme jutelleet tästä paljon, ja Juha on löytänyt sitä vähä vähältä. Juha on tajunnut, että se on aika paljon sellainen kehtaamisjuttu. Hän on ymmärtänyt, että jos tekee lavalla jotain vähän hölmöä, ei siitä seuraa muuta kuin lähinnä hyviä asioita.

(kuva: Mikko Räsänen)

Ruuska sanoo, että Juha Tapio paini aikoinaan esimerkiksi hyvin paljon TSNEH-kappaleen kanssa, ja että voisiko sitä julkaista.

- Hän oli sitä mieltä, että Tykkään susta niin että halkeen oli liikaa, ettei hän voisi sitä julkaista. Olin sitä mieltä, että miksi et voisi. Se oli mahtava kappale. Kun bändi kannusti kappaletta, hän lopulta myöntyi. Tässä on käyty painia sen kanssa, että hyväksytään se viihdyttäjän pyhä hölmöys, että tässä työssä puhutaan yhdessä käänteessä elämän kivusta, ja toisessa käänteessä heilutetaan peppua lavalla. Kaikki mahtuu artistin työnkuvaan.

Tapion karisman alta paljastuu piinkovaa määrätietoisuutta ja tarkka fokus.

- Juhalla on valtava omistautuminen missioon, joka on hänen toimimisensa viihdyttäjänä ja lauluntekijänä. Hän haluaa olla auttamassa ihmisiä, ja tehdä ihmisten päivästä paremman keikkansa turvin. Juha on todella organisoitunut, ja tasapainoinen ja eheä ihminen.

- Hänellä on hyviä ihmisiä ympärillään, eikä halua tehdä kaikkea itse ja kahmia kaikkia rahoja itse, vaa hän on valmis maksamaan työntekijöilleen työstä. Jotkut tuhoavat uransa sillä, että yrittävät ottaa liian monet langat käsiinsä, eivätkä enää klaaraa sitä, ja kaikki menee poskelleen.

Kilpailua parhaista artisteista ja markkinapaikasta

Johanna Kurkelan karisman ydin löytyy Pekka Ruuskan mukaan äänestä, joka pysäyttää.

- Johannan ääni on täysin poikkeuksellinen. Oululainen musiikkiopettaja Ismo Koskela toi minulle demon, jolla Johanna lauloi. Näin luokkakuvan nuoresta 17-vuotiaasta tytöstä, jolla oli tummat hiukset ja hän lauloi kuin enkeli. Se oli selvä tapaus, ja lensin samantien tapaamaan nuorta Johanna Kurkelaa, hän muistelee.

(kuva: AOP)

- Huvittava yksityiskohta on, että samana päivänä minulle esiteltiin toinen nuori nainen, sama musiikinopettaja oli järjestänyt minulle treffit 14-vuotiaan Suvi Teräsniskan ja hänen äitinsä kanssa. Sanoin Suvi Teräsniskalle, että ehkä sinun pitäisi vielä vähän kasvaa ja kehittyä. Ei olisi ehkä pitänyt sanoa niin, Ruuska tunnustaa, ja nauraa.

Ruuska ei tietenkään ole ainoa, jolta tähti on kadonnut käsistä. Maailmalta tuttu tarina on esimerkiksi se, miten lukuisia maailmantähtiä löytänyt levymoguli L. A. Reid sanoi ei Lady Gagalle.

- Olin pyytänyt joskus Lauri Tähkältä demoa, ja Lauri oli niin lesoa poikaa, ettei hän suostunut lähettämään demoa minulle. Emme sitten edenneet sen asian kanssa. Hän on joskus naureskellen kertonut minulle tätä tarinaa. Niitäkin juttuja on ollut pitkä lista, missä ollaan oltu ihan oikeaan aikaan liikkeellä, mutta olen hävinnyt kisan. Uniklubi-yhtye, sille sanoin ei, ja siitä tuli ihan hyvä tarina silloin aikanaan.

- Pariisin kevät oli sellainen, että en tajunnut bändin alkuvaiheessa mitään koko jutusta, se oli vielä niin utuista. Olen sanonut tämän Arto Tuunelallekin. Ja olin yksi niistä levymoguleista, jotka sanoivat Sunrise Avenuelle ei. Siinä olimme samassa rintamassa koko Suomen levybisnes. On ollut niitä, että joita olen todella kovasti yrittänyt saada. Olen lennellyt Ellinooran perässä Ouluun ja koko ala tietää, että kolme vuotta kehitin Sannia, ja sitten hän karkasi käsistäni Warnerille. Toki olen molempien menestyksestä onnellinen.

Ruuska sanoo, että kun kipu on hälventynyt, niin niistäkin kilpailutilanteista jää lopulta hyvä mieli.

(kuva: Sanni Isomäki)

Mistä haaveilet tulevina työvuosina?

- Minulla on aika selkeätkin haaveet. Täytän reilun puolentoista vuoden päästä 60 vuotta. Huomaan jo nyt työtovereista, että monet haaveilevat eläkeiästä ja järjestelyistä, joilla voisi ainakin vähentää työntekoa. Minulla ei ole mitään sinne päinkään haaveita. Rakastan purjehtimista ja purjehdin joka kesä seitsemän viikkoa tehden sieltä töitä samalla. En haaveile päätoimitsesta purjehtimisesta vielä. Ehkä joskus, jos elinpäiviä riittää, hän virnistää.

- Haluan kasvattaa firmasta paljon isomman ja lisätä myös musiikin tuottamisen merkitystä yhtiön toiminnassa. Meillä on nyt töissä seitsemän tuottajan tiimi, joista muutama on jo kansallisella huipulla ja muutama tulossa sinne kovaa vauhtia. Uskon, että kasvu tulee aktivoituneesta toiminnasta kotimaassa, mutta myös ulkomailta. Meillä on aika monta onkea monessa lammikossa, Pekka paljastaa.

- Meillä Kaiussa on älyttömän kovatasoista porukkaa töissä, ja on selvää vientiä ulkomaille. Haaveilen, että viiden, seitsemän vuoden sisällä saataisiin tästä kotimainen musiikkiyhtiö, jolla on selvät operaatiot ulkomailla. Ja jopa niin, että meidän studioille tulee ulkomailta kansainvälisiä artisteja levyttämään, kuten Tukholmassa tapahtuu koko ajan, hän päättää haastattelun.

Lue myös: Juha Tapio paljastaa taitavan esiintyjän mittarin: "Et voi piiloutua tai feikata mitään"

Lue myös: Juha Tapio artistin uran haasteista: En osaa rauhoittua

Lue myös: Me Naiset: Jenni Vartiainen pelkäsi lauluäänensä puolesta

Lue myös: Maija Vilkkumaan uuden kappaleen inspiraationa Dingo ja Sia - kuuntele

Uusimmat