Kuva: Fotolia

Alkoholistiäidilleni: "Jos joskus saan lapsia, et näe heitä koskaan"

26.06.2016 20:15 - Tarja Vilén

Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.

"Muistan, kun sanoit minulle usein "äiti rakastaa sua". Niin varmasti rakastatkin, mutta huomasin jo pienenä, että rakastat viinaa enemmän. Lähdit usein juomaan ja jätit meidät yksin kotiin. Muistan sen olleen aina yhtä pelottavaa, kun lähdit iltaisin, enkä tiennyt milloin palaat kotiin ja millä tuulella olisit.

Isäni katosi kuvioista. Vankilaan. En edes tiennyt, miksi isä on vankilassa, sillä siitä ei puhuttu. Hävetti niin paljon, etten kertonut kenellekään kaverilleni.

Muistan, kun söin usein näkkileipää ilman levitettä. Näkkileipäpaketit oli haettu seurakunnan ruoka-avusta. Joit kaikki rahat kurkusta alas, sen sijaan, että olisit ostanut lapsillesi ruokaa. Viina- ja kaljapulloja meiltä kyllä löytyi. Oli aina onnenpäiväni, jos laitoit kotona ruokaa. Söin usein kavereillani koulun jälkeen.

Muistan myös sen, kun menin kerran kaatamaan kaapissa olevat viinat viemäristä alas. Suutuit niin, että en tehnyt sitä toiste.

Lapsuuteni oli tosi sekavaa aikaa. En kehdannut pyytää ikinä kavereitani meille. Vietin paljon aikaa kavereillani. Minulla ei ollut rajoja, sain tulla ja mennä miten lystää. Ei soitettu perään, että tule kotiin ja tee läksyt. Olen nähnyt ja kuullut kaikenlaista, sellaista mitä pienen lapsen ei tarvitsisi nähdä.

En vain ymmärrä, miten kukaan voi hyljätä omat lapsensa. Jouduimme lastenkotiin. Se oli ihan aiheellista. Olit kotona kännissä, kun sosiaalityöntekijät tulivat hakemaan meidät. Ei mitään tietoa, minne olimme menossa, ja päästäänkö ikinä takaisin kotiin. Ei päästy.

Nyt vasta kasvettuani aikuiseksi olen alkanut käsittelemään asioita. En aio olla samanlainen vanhempi. En aio ottaa sinusta mallia. Et ole ollut hyvä esikuva, niin kuin jokaisen vanhemman pitäisi olla. Jos joskus saan lapsia, et näe heitä koskaan. En kutsu sinua häihini. Et saa onnitteluja äitienpäivänä. En aio koskaan soittaa, että mitä kuuluu. On niin väärin, että toiset laiminlyövät lapsiaan, kun toiset eivät saa lapsia ollenkaan, vaikka haluaisivat. Pitäisikö tämä kaikki tosiaan antaa joskus anteeksi? Minä en pysty."

-Tyttösi

Lue myös: Sinulle luokkakaverini, joka olet todennäköisesti jo kuollut: "Anteeksi, että unohdimme sinut"

Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.

Lue lisää aiheesta avoin-kirje

Ystävälleni, jonka kanssa kasvoimme erilleen: ”Pelkään sinua edelleen” Sinulle lapseni isä: "Olen toivonut, että ottaisit yhteyttä" Sinulle äiti: "Olen kiitollinen siitä, että nyt tiedän, millainen äiti en koskaan halua olla" Katso kaikki

Kilpailut

Uusimmat