Kuva: Shutterstock

Edesmenneelle isälleni: "Minun pitikin saattaa sinut"

21.10.2018 19:15 - Henna Koste - Luettu 3 221 kertaa

Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.

"Lapsena oli vaikea miettiä, millaista on olla aikuinen. Ainoa konkreettinen asia, jonka pystyin kuvittelemaan, oli se, että sinä saatat minut alttarille. Sinun kanssasi oli aina niin turvallista. Halusin, että elämäni jännittävimmällä hetkelläkin olet vieressäni. Se, että jouduin kävelemään alttarille yksin, oli tietysti sinuun liittyvästä surusta pienin, mutta oli kuitenkin. 

Vaikka nuorena en tiennyt, kuka minua odottaa alttarilla, tiesin (tai luulin tietäväni) sinun rauhoittelevan jännitystäni ennen h-hetkeä. Onneksi löysin ihanan ja luotettavan miehen, mutta totta kai olisin tarvinnut sinua vielä. Minun piti kuitenkin saattaa sinut viimeiselle matkalle. En halunnut tehdä poissaolostasi numeroa hääpäivänä - ei kynttilää, ei valokuvaa koristeiden keskellä. Suru olisi ottanut kaiken vallan, jos olisin antanut sinulle enemmän ajatusta. Asia oli vielä liian tuore tai en ollut käsitellyt sitä tarpeeksi. Päivä oli täynnä jännitystä muutenkin. Uskon, että ymmärtäisit.

Tiedän, että olisit tanssinut kuin heikkopää pilkkuun asti (samalla tavalla kuin teit teinibileissäni), olisit ihmetellyt, miten donitsit (tai sinun kielelläsi ehkä rinkelit) voivat korvata hääkakun ja olisit ihastellut hienoa hääpaikkaa. Olisit pelleillyt kuvissa ja järkyttynyt, miten kukaan voi ikinä maksaa hääpuvusta nelinumeroista summaa. Ennen kaikkea, olisit ollut ylpeä minusta. Sinä osasit todella juhlia. Minä olen sen loppuelämäni sinulle velkaa, siksi aion myös aina yrittää tehdä samoin.

Tyttäresi"

Lue myös: Sinulle, joka ravistelit vauvasi lähes kuoliaaksi: "Toivon, että lapsesi saa arvokkaan elämän"

Arvostele artikkeli

Suosittelemme

Uusimmat