Hyvä, paha ero
Voicen ihmissuhdekolumnisti Rea Haverinen kirjoittaa parisuhteista ja -suhteettomuudesta.
Ystäväni pitäisi erota miehestään. Mies on narsistinen ja väkivaltainen. Hän kohtelee ystävääni kuin palvelijaa. Heidän suhteessaan ei ole pitkään aikaan ollut minkäänlaista lämpöä.
Ystäväni muistaa, millainen mies oli heidän suhteensa alussa. Hän muistaa yhteiset naurut, lämpöiset kosketukset, esikoisen syntymän ja kauniit häät.
Hän ei näe, mitä me muut näemme. Tai näkee, mutta kieltää sen. Me näemme mustelmat, huomaamme ettei ystävämme vastaa enää tekstiviesteihimme - koska ei saa. Näemme hänen laihan olemuksensa ja tummat silmänalusensa.
Näemme sen kivun, mikä pääsee pintaan lyhyissä puheluissa tai kohtaamisissa.
- Meillä on nyt vähän vaikeaa, mutta kyllä se tästä, sanoo ystäväni. On sanonut jo usean vuoden ajan.
Viime vuonna Suomessa erosi 13 040 avioparia. Rekisteröityjä parisuhteita purettiin 103. Yhteensä tämä tekee 13 143 liittoa, jotka tulivat päätökseensä. Tilastokeskuksen luvuista puuttuvat särkyneet avoliitot ja seurustelusuhteet.
Ero satuttaa lähes poikkeuksetta ainakin toista osapuolta. Mikäli suhde on ollut terve, ero ei liene helppo kummallekaan. Ero on aina jonkun vanhan ja tärkeän repimistä hajalle, tyhjän päälle heittäytymistä.
Eroja on yhtä monenlaisia kuin on eronneitakin. Yksi asia eroja kuitenkin yhdistää. Ero on aina vanhan loppu - mutta myös uuden alku.
Pitkässä suhteessa ollut joutuu yksin jäädessään kohtaamaan haasteita, jollaisia hän ei ole osannut kuvitellakaan. Maailma näyttää kovin erilaiselta, kun laskut pitää maksaa yksin ja mahdollisten lasten hoidot pitää saada järjestettyä. Kun ei ole enää yksikköä "me", on vain "minä".
Vaikka ero monesti tuntuukin siltä, kuin joku iskisi oikealla nyrkillä palleaan ja jättäisi ihmisen kakomaan henkihieverissä happea kuin kala kuivalla maalla, on se silti monesti pelastus.
Jos suhteessa on väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, alistamista, vähättelyä tai laiminlyömistä, eikä asioissa yrittämisenkään jälkeen tapahdu käännettä parempaan, on ero oikea ratkaisu. Jos toista ei enää rakasta tai arvosta, eivätkä tunteet yrittämisestä huolimatta palaa, on ero myös oikeutettu päätös.
Vaikeampaa eroaminen on silloin, jos rakastaa - kaikesta huolimatta. Se lienee myös ystäväni ongelma. Ei ole väliä, miten hänen miehensä häntä kohtelee - hän vain rakastaa.
Väestöliitto antaa mielestäni hyvän neuvon onnettomissa liitoissa kitkuttaville. Se muistuttaa, että "rakkaus yksin ei riitä syyksi jatkaa liittoa, jos kotirauha ja molempien onnellisuus ovat mahdottomia saavuttaa".
Olen täysin samaa mieltä.
Lue aikaisemmat Suhteettomuusteoria-kolumnit tästä!
