Lapsen nimeäminen on eräs vastasyntyneen vanhempien suurimmista päätöksistä, eikä se välttämättä ole aina helppo tehtävä.
Nimeämiseen liittyy myös sääntöjä, eikä lapsen nimeksi kelpaa mikä tahansa mieleen juolahtava sana.
Hyväksyttävän nimen täytyy vastata muodoltaan, sisällöltään ja kirjoitusasultaan vakiintunutta etunimikäytäntöä, ja sen täytyy olla vakiintunut samalle sukupuolelle. Nimi ei saa olla myöskään sukunimityyppinen, eli lapsen etunimeksi ei voi antaa esimerkiksi Kekkonen.
Lue myös: Tuore äiti järkyttyi: Nimesivät lapsen isän ehdotuksen mukaan – nimi olikin peräisin miehen eksältä
Lue myös: Iskikö ahdistus? Asiantuntijoiden yksinkertaiset keinot, joiden avulla lievität tunnetta tehokkaasti
Myöskään pahennusta tai haittaa aiheuttavia nimiä ei nimilain mukaan hyväksytä.
Lain lisäksi nimeämistä ohjaavat myös muuttuvat trendit.
Iltalehden artikkelissa Helsingin yliopiston nimistöntutkimuksen dosentti ja nimipäiväasiantuntija Minna Saarelma-Paukkala kertoo, että nykyään vanhemmat haluavat usein antaa lapselleen mahdollisimman yksilöllisen nimen.
Toinen nykyään vallitseva suuntaus on useamman etunimen antaminen lapselle. Nykyisen lain mukaan etunimiä saa antaa jopa neljä.
– Kolmen etunimen antaminen on todella yleistynyt. Noin puolet lapsista saa jo kolme etunimeä, kun aiemmin kaksi etunimeä oli vallitseva käytäntö.
Saarelma-Paukkalan mukaan yksi selittävä tekijä useamman nimen antamiseen saattaa olla se, että nykyään perheissä on usein lukumääräisesti aiempaa vähemmän lapsia. Useampi nimi mahdollistaa kaikkien suosikkinimien saamisen käyttöön.
Jokaisella sukupolvella on omat suosikkinimensä, ja tämä vaikuttaa nimitrendien kehitykseen. Kun jotakin nimeä annetaan saman sukupolven lapsille paljon, siihen totutaan ja se ikään kuin kuluu, sanoo Saarelma-Paukkala.
Lue myös: Elon Muskin ja Grimesin pojan nimi todella on X Æ A-12 – nyt nimen logiikka on avattu
Lue myös: Kate Hudson synnytti tytön – lapsen nimi kerää hehkutusta somessa
Monista nimistä syntyy päivitetympiä versioita, jotka sitten jatkavat elämää uusilla sukupolvilla. Saarelma-Paukkala ottaa esimerkiksi oman etunimensä, Minnan:
– Kun Minna oli suosittu nimi 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa, nykyään lapsen nimeksi annetaan Minea tai Minja. Tavallaan samantyyppinen nimi, mutta ei kuitenkaan ihan sama.
Eräs nykypäivästä suurelta osin kadonnut nimitrendi ovat yhdysnimet.
Saarelma-Paukkalan mukaan yhdysnimet olivat suuressa suosiossa 1940- ja 50- luvuilla. Ensin suosio kasvoi tyttöjen nimissä, kun Anna-Liisa raivasi tietä Marja-Leenalle, Maija-Liisalle ja Ulla-Maijalle.
50-luvulla yhdysnimet yleistyivät myös pojilla, ja Veli-Matti, Juha-Pekka sekä Jukka-Pekka valtavirtaistuivat.
Nykyään yhdysnimet ovat harvinaisia, ja usein yhdysnimeen päädyttäessä haetaan mahdollisimman erikoista ratkaisua.
Saarelma-Paukkala antaa tällaisista nimistä muutaman esimerkin:
– Tyttöjen nimiä ovat Aino-Kuutamo, Iiris-Mustikka tai Kerttu-Kaneli. Pojille taas on annettu nimiä kuten Janne-Elvis, Sisu-Mies tai Halti-Matias.