Kuva: Shutterstock

Autolla Italiaan osa 2: Italialainen hääcatering – uskomatonta alusta loppuun!

30.04.2019 06:24 - Emilia Parkkonen

Noh, enpä ole aikaisemmin missään häämenun maisteluissa pyöriskellyt, mutta tämä kokemus oli vailla vertaansa! Huh! Tätä vartenhan me Euroopan läpi ajoimme ja se oli ehdottomasti sen arvoista.

Ensihetkestä lähtien, kun hurautimme cateringia edustavan villan pihalle, kaikki oli kuin elokuvasta. Satoi ämpärikaupalla vettä ja Claudio, cateringin iso jehu, juoksi meitä vastaan sateenvarjon kanssa. Hän otti meidät varjon alle, jotta emme kastuisi ja ohjasi sisään Villa La Piccioncinaan, jossa tasting pidettiin.

Villan upea kattokruunu!

Tässä vaiheessa olin jo aivan myyty ja kas, kun en lähtenyt tunkemaan Claudion povariin muutamaa seteliä, koska olin niin otettu. Se tuskin olisi ollut sopivaa. Sen sijaan olin paketoinut henkilökunnalle pienen lahjan Suomesta: suomalaista suklaata ja lakritsia tietenkin! Tungin kastuneen sellofaaniläjän Claudion syliin ja hän hämmentyneenä kiitteli tuliaista - mutta vaikutti kyllä otetulta. Tai sitten kuvittelin. Yritin käsillä huiskia ja kertoa, että se on koko henkilökunnalle maisteltavaksi.

Valinnanvaraa riitti!

Meitsi hommissa!

Istahdimme upean rakennuksen aulaan ja homma lähti pyörimään. Meille tuotiin lasilliset samppanjaa ja aloimme keskustelemaan tulevista häistä. Tässä vaiheessa tajusin, että minulla on purkka suussa ja jossain minipaniikissa nappasin sen suusta käteeni, kun skoolasimme häiden kunniaksi. Aika kului, keskustelu soljui, mutta purkka sen sijaan lämpeni lämpenemistään vasemmassa kädessä. Yritin pitää sen piilossa ja kuumeisesti etsiskelin katseellani jotain, mihin sen voisi siirtää. Enhän voinut antaa Claudion nähdä, että meikäläinen on joku rahvas purkkakäsi!

Tasting oli katettu upeasti

Alkupaloja!

White ragu -pastaa!

Se alkoi tarttumaan joka ikiseen sormeen ja paluuta ei enää ollut. Onneksi tuli hetki, jolloin Claudion piti hakea jotain ja hyökkäsin samalla saman tien vessaan. Hinkkasin purkkakäteni vessassa puhtaaksi ja olin jälleen arvon morsian.

Mustaa risottoa ja bufalamozzarella..

Keskustelumme jälkeen oli aika siirtyä maistelemaan ruokia. Muut pariskunnat saapuivat myös pikkuhiljaa paikalle. Villan saliin oli katettu upeasti neljä pyöreää pöytää, jokainen vähän eri tavalla. Jo itse kattaus näytti ihanalta kynttilöineen! En malttanut ihan vielä istahtaa paikalleni vaan juoksin saman tien toiseen huoneeseen, jonne oli lajiteltu lautasliinoja, erilaisia ruokailuvälineitä, laseja, lautasia ja aluslautasia asiakkaiden valittaviksi. Myös kolme eri tuolivaihtoehtoa oli tarjolla. Tutkin niitä haltioituneena, kunnes sivusilmällä huomasin jonkun seuraavan minua katseellaan. Seinän vieressä, varjojen hämärässä seisoi suloinen tarjoilijapoika, joka seurasi tekemisiäni.

Pastaa ankalla..

Onko hän creepy naisten seurailija vai kuuluuko tämä intensiivinen tuijottaminen italialaisiin tapoihin? Pelkäsikö hän, että varastan jotain? Sitten huomasin kaksi pulloa hänen käsissään ja tajusin – hän odottaa, että siirryn pöytään, jotta voi tarjoilla vettä. Havahduin saman tien lautasliinojen seasta ja kipitin omalle paikalleni, sopersin jotain sekavaa pahoittelua ja hän tietenkin vain naurahti iloisesti ”don´t worry!” (varmaan tiesi, että pian on saamassa suomalaisia suklaamunia). Siinä samassa ihmettelin, mihin puoliso olikaan karannut. Istuin hetken aikaa paikallani ja odotin. Muut pariskunnat istuivat kahdestaan tai kolmistaan hääsuunnittelijan kanssa ja iloinen puheensorina valtasi tilan. Paikalla oli englantilainen pariskunta ja kaksi italialaista, englantilaiset alkoivat jo väittelemään jostain häihin liittyvästä yksityiskohdasta. Itse istuskelin yksin hää-tastingissa, kuinka ironista!

Puoliso oli puhelimessa – koska oli kuulemma pakko. Pikkuhiljaa pöytä alkoi notkua pikkusuolaisesta, joita tulisimme nauttimaan häissä puutarhassa, ennen illalliselle siirtymistä. Oli erilaisia vihanneksia dipattavaksi tonnikalatahnaan, couscous-salaattia, leikkeleitä, kasviskeittoa, hedelmävartaita, juustovartaita, minisandwicheja, kasvispiirasta, munarulla(!?), bruschettaa, pate-leipiä, mansikoita.. halleluja!

Alkupaloja!

Ei siinä auttanut, kun aloittaa ruokailu. Claudio tuli tarkistamaan miten jaksamme ja minä yritin italiaksi selittää, että mies on vieläkin puhelimessa. Sanoin suvereenisti italiaksi: tärkeä puhelin. Samalla viitoin ulospäin. Claudion hymy ei hyytynyt tässäkään vaiheessa, vaan sanoi että hän ymmärtää ja poistui äkkiä paikalta.

Vihdoin sain myös tulevan aviomieheni paikalle ja maistelu jatkui. Alkupalat – täydellistä! Jokaiselle jotain ja ihania makuja. Seuraavaksi tulikin primi – ensimmäinen ruoka. Valintana erilaisia pastoja ja risottoa – löysimme heti suosikkimme.

Pääruokana erilaisia lihoja ja lisukkeita, porsasta, nautaa, perunaa, kasviksia, paistoksia, salaatteja! Löysimme suosikkimme, mutta voittajia ei paljasteta tässä vaiheessa..

Sitten viimeisenä, muttei vähäisimpänä: hääkakku. Olin hieman skeptinen italialaista hääkakkua kohtaan. Millefeuille rakentuu ohuista taikinakuorista ja kreemitäytteestä, sekä tuoreista marjoista. Pelkäsin, että se maistuu lähikaupan viineriltä, vaikka en tiedä miksi. Kuinka väärässä olinkaan! Kakku oli aivan järkyttävän hyvää, uskomatonta. En malta odottaa, että pääsen syömään sitä pian uudestaan. Tämän lisäksi maistelussa oli vielä red velvet -kakku, joka oli myös yksi neljästä kakustamme. Taivaallista, taivaallista.

Hääkakku, vai sanoisinko enemmänkin "läjä". Unohdin ottaa kuvan ennen syömistä!

Tastingin jälkeen pääsin vielä irti viereiseen huoneeseen, jossa valitsin Claudion avustuksella pöytäliinat, lasit, ruokailuvälineet, lautasliinat ja tuolit häihimme. Hän oli niin ystävällinen ja pohti kanssani kauan onko valkoinen liian valkoinen. Päätösten jälkeen meidät hyvästeltiin ja matkaan laitettiin vielä pieni lahja: cateringin pieniä makeita keksejä mukaan. Kiitimme vuolaasti ja lähdimme vyörymään kohti autoamme. En ole koskaan syönyt niin paljon ruokaa. En koskaan. Tämä oli kuitenkin hää-tasting. Maistelu. Mitä sitten häissä tulee olemaan? Sen näkee reilun kuukauden päästä.

Red velvet - tosin sokerikuorrutetta kakkuun ei tule.

Kaiken kaikkiaan cateringin maistelu oli uskomaton kokemus ja haluaisin korostaa, että tämä ei hinnaltaan ole lähellekään Italian kalleimpia cateringeja, silti palvelu ja ruoka oli häkellyttävää. Ne pienet yksityiskohdat merkitsevät niin paljon!

Kivaa viikkoa kaikille!

- E

Seuraa blogia Bloglovin'issa ja Instassa!

Lue myös:

Puhutaan hetki kuolemasta – tämä on minun tarinani menetyksestä

Lomamatka ja painonpudotus - näin onnistuin yhdistämään ne!

Autolla Italiaan osa 1: saksalainen vessashokki ja meikäläisen väärät uskomukset

Mokasin hääpukuni kanssa – älä tee samoja virheitä kuin minä!

- 6 kiloa kuudessa viikossa, vessapaperirullajuhlat ovat vihdoin takanapäin!

Neljä hääkakkua ja yksin alttarille – 6 yksityiskohtaa häistämme Italiassa

Kommentoi