Kuva: Shutterstock

Lentopelko ja häämatka Malediiveille – mahdoton yhdistelmä?

09.07.2019 07:56 - Emilia Parkkonen

Tiesin suurin piirtein heti, että ”the häämatkalla” tulemme suuntaamaan Malediiveille ja kenties sitä kautta vielä Singaporeen. Olen unelmoinut Malediiveista jo pitkään. Täysin uusi kulttuuri ja elämänmeno, valkoinen hiekka, pieni luksus ja romanttinen ilmapiiri – mitä muutakaan sitä voisi toivoa. Ihana irtaantuminen arjesta, läjä kirjoja ja haaveilua tulevaisuudesta, juuri sitä me kaipaamme! Mutta tosiaan se lentokoneosuus pilaa kaiken.

Tällasta elämää, ai että! (kuva: Shutterstock)

Kaiken tämän unelmoinnin ja suunnittelun keskellä vanha kunnon lentopelko alkoi nostamaan päätänsä. Pienen pienet atollit, keskellä valtamerta, jonne lennät ensin parilla isommalla koneella ja sitten vielä pääkaupungista tutisevalla, pienellä "sea planella". Laskualustana meri. Ei mannerta mailla halmeilla. Vain sinä, miehesi puujalkavitsit ja loppumaton, sininen aava. Ehkä pari rauskua toivottamassa tervetulleeksi.

Kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä! (kuva: Shutterstock)

Ennen aikaan jo lentolippujen varausvaiheessa purskahdin itkuun ja mitä lähemmäs lentopäivä tuli, sitä ahdistavammaksi elämä kävi. Katselin säätietoja fanaattisesti, googlailin videoita laskeutumisista juuri sille kyseiselle kentälle ja loppujen lopuksi ainoa tapa päästä asiassa eteenpäin, oli hyväksyä se, että nyt minä kuolen ja se on kai sitten ihan fine. Tämän lisäksi harjoitin Lentoturmatutkinta -televisiosarjan suurkuluttamista ja aina lento-onnettomuuden sattuessa seurasin uutisia aivan hulluna. Not very helpfull.

Koneeseen nousen aina viimeisenä, jottei tarvitse istua siellä kuin minimiaika. Nousussa nojaan aina eteenpäin, koska pelkään, että jos nojaan taakse, kone alkaa sakkaamaan ja putoaa. Kun saavutamme lentokorkeuden ja turvavyövalo sammuu, olo helpottuu hetkeksi. Tarkkailen jatkuvasti lentoemäntiä, katson aina elokuvia koko matkan ajan ja viime kesänä sain vinkin vastamelukuulokkeiden käytöstä koneessa. Nehän muuten auttoivat heti, sillä melu on suuressa osassa pelon lietsomisessa.

Malediivien pääkaupungista Malésta lennetään vielä sea planella resortiin. (kuva: Shutterstock)

Kaikki on ihan hyvin, kunnes mahdollinen turbulenssi iskee ja silloin olen pahimmillani. Heittoisa sää tai tuulessa laskeutuminen ovat ne pahimmat kohdat minulle.Tuntuu etten saa henkeä ja mikään järjellä ajattelu ei vain yksinkertaisesti auta. Pysyn omassa kuplassani ja tuijotan jotain kiintopistettä, en halua puhua, annan vaan pelon kyyneleiden valua ja hengitän holtittomasti. Yritän pitää itseni kasassa. Puolisosta ei ole oikeastaan mitään hyötyä asiassa, koska eihän hän voi tietää varmasti, että me emme tipu, vaikka sitä kuinka toitottaisi – minä taas tiedän, että tulemme tippumaan (siinäpä klassinen irrationaalinen logiikka). Kun renkaat koskettavat lentokentän maaperää ja jarruttaminenkin on hoidettu, helpotuksen aalto vie melkein tajun. Hymy kirpoaa heti kasvoille ja elämä on taas ihanaa – en kuollutkaan. Saman tien alan harmittelemaan tulevaa lentoa takaisin kotimaahan.

(kuva: Shutterstock)

Vaikka nykyään lippujen ostaminen ei enää aiheuta itkukohtauksia, enkä pahemmin katsele enää ohjelmia tai uutisia lento-onnettomuuksista, jokainen lento tapahtuu edellä mainitulla tavalla, edelleen. Se henkinen ja fyysinen rasitus ennen lentoa, ja sen aikana, on niin kuluttava, että joskus mietin, saanko matkastani ihan oikeasti irti samalla tavalla, kuin jos pelkoa ei olisi. Onneksi homma on pysynyt sen verran hanskassa, että kyllä minä siihen koneeseen olen joka kerta astunut, väkisin, koska ei ole elämää ilman matkailua.

(kuva: Shutterstock)

Olen nyt tsekannut, että Malediiveille kannattaa lentää yhdellä pompulla Dubain tai Dohan kautta ja on mahdollista jättää sea plane väliin, jos resortiin pääsee speed boatilla.  Ensimmäisten tutkimusten mukaan kaikista upeimmat resortit ovat kuitenkin pienen lentomatkan päässä, joten käyn päässäni nyt kamppailua asiasta. Auttaisiko rauhoittavat tai lentopelkokurssi?

Kyllähän se näin vaan on, että elämässä on vain pakko puskea rajojaan, jotta pääsee vastaanottamaan uusia elämyksiä. Pääsee todella elämään. Kyllä me vaan tehdään se.

Onko sinulla vinkkejä Malediveille? Otan mielelläni vastaan kaikki vinkit. Ihanaa viikkoa kaikille!

- E

Seuraa blogia Bloglovin'issa ja Instassa!

Lue myös:

Häämme Toscanassa - ihanat kuvat taianomaisesta viikonlopusta. Take me back!!

Häät ovat ohi ja minä haistelen tyhjennettyjä vesileluja.

Olipahan polttarit – kesti viikkoja toipua!

Ei kun nyt siis ihan oikeasti! Kokeilkaa tätä jälkkäriä, en ole ikinä syönyt mitään näin hyvää!

Puhutaan hetki kuolemasta – tämä on minun tarinani menetyksestä

Kommentoi