Elämän isoimmat hetket
Rea Haverinen on Voicen uutistoimittaja ja kolumnisti, joka kirjoittaa ihmissuhteista ja -suhteettomuudesta sekä niiden lieveilmiöistä.
Oletteko huomanneet, kuinka monesti elämän onnellisimmat hetket ovat monesti myös surullisimpia? Kuinka muistellessaan jotain onnen hetkeä saattaa sisällään tuntea myös niin suurta haikeutta ja pakahtumisen tunnetta, että on vaikea sanoa, oliko hetki täynnä onnea.
Muistan aina kun ensimmäinen kunnon poikaystäväni sanoi, että haluaa muuttaa kanssani yhteen. Tunsin ensimmäistä kertaa ikinä olevani jollekin täydellinen ja rakastamisen arvoinen juuri sellaisena kuin olen. Itkin niin hysteerisesti että paras ystäväni, jolle soitin heti, meni täysin paniikkiin.
Muistan, kun kehitysvammainen siskoni sai ensimmäisen oman asuntonsa. Itkin koko puhelun ajan isäni kertoessa asiasta. Hetki oli haikea ja onnellisuudessaan pakahduttava. Niin suuri, että kyyneleet tulevat silmiini vieläkin, kun vain ajattelenkin sitä.
Muistan, kun koirani nukahti ensimmäistä kertaa syliini. Ymmärsin olevani siitä vastuussa ja että sen elämä on minun varassani. En ole unohtanut tuota hetkeä ja se nousee mieleeni etenkin silloin, kun rahaa palaa eläinlääkärikäynteihin ja koirani käyttäytyy huonosti. Se on minun, minä olen valinnut sen. Kuljemme yhdessä loppuun asti.
Minä kutsun noita hetkiä onnellisimpien hetkien sijasta elämäni isoimmiksi hetkiksi. Isoja ne ovat olleet aina eri syistä: kenties on tapahtunut jotain ainutkertaista, kenties olen kokenut tunteita, joita en ole koskaan aiemmin tuntenut.
Yksi asia kaikkia noita hetkiä kuitenkin yhdistää: tulen muistamaan ne loppuikäni. Ja siksi ne ovat isoja.
Mitkä ovat sinun oman elämäsi isoimmat hetket?
Lue aikaisemmat Suhteettomuusteoria-kolumnit tästä.
