Katja, 32: "Kun kerron tarinani, suurin osa ihmisistä alkaa itkeä"
Vanhan sanonnan mukaan joka pilvellä on hopeareuna. Katjan ollessa sairaalassa taistelemassa hengestään tai opettelemassa kävelyä uudestaan, oli vaikea nähdä, että tarinasta voisi seurata mitään hyvää. Mutta niin vain huomaamatta kävi.
Kun Katja siirrettiin Töölön sairaalan palovammaosastolle, joutui hän neljän hengen huoneeseen. Huoneessa oli nuori mies, joka oli ollut käden korjausleikkauksessa. Leikkauksen jälkeen hänen kätensä oli lukittu ylös kuin moikkausasentoon.
Katja muistelee, miten he moikkasivat ja kävivät lyhyen keskustelun:
"Mitäs sulle on käynyt?"
"Mä paloin. Mitäs sulle?"
"Mulla on hiillosmakkarajalat. Niille pitäis varmaan tehdä jotain"
Tuoreen huonekaverin nimi oli Tommi. Hänestä tuli tärkeä tuki Katjan toipumiseen.
- Näin hänessä ihmisen, joka oli täysissä järjissään, vaikka hänen kroppansa oli pahasti palanut. Yli 42 prosenttia ihosta.
Huumorintaju yhdisti Tommia ja Katjaa.
- Tajusimme, että kaiken järjen mukaan meidän kummankaan ei olisi pitänyt enää olla hengissä. Nimesin Tommin Flameboyksi ja hän minut Kebab-koiveksi.
Kun Katja leikkauksen jälkeen vietiin teho-osastolle, kävi Tommi katsomassa häntä siellä. Kaksi päivää myöhemmin Tommi kotiutettiin sairaalasta. Mutta kotiutus ei enää katkaissutkaan yhteyttä, joka kaksikon välille oli ehtinyt syntyä reilun viikon huonetoveruuden aikana.
- Tommi tuli jatkossakin katsomaan minua sairaalaan. Hän oli meistä myös se, joka ensimmäisenä tajusi, että tässä taitaa olla kyse vähän muustakin kuin ystävyydestä.
Jossain vaiheessa suhde muuttui seurusteluksi. Ja kun Katja vihdoin pääsi itsekin sairaalasta, oli juuri Tommi se, joka hänet kävi hakemassa kotiin.
Suhde syveni ja Tommi oli Katjan tukena 2010, kun Katjan isällä todettiin parantumaton syöpä.
- Tommi ehti käydä isäni luona kysymässä kättäni. Muutamaa päivää myöhemmin isä kuoli.
Katja ja Tommi menivät naimisiin 2012. Yhteinen omakotitalo oli ostettu jo vähän aikaisemmin. Pariskunta on yhä yhtä onnellisia kuin suhteensa alussa.
- Ei varmasti ole toista ihmistä, joka ymmärtäisi minua paremmin kuin Tommi tai paremmin Tommia kuin minä. Voimme jakaa yhdessä vaikka kokemuksia ihonsiirtoon liittyvistä ongelmista tai siitä, miten paljon v***taa, kun joku valittaa, että käteen tuli paperihaava. Ei tuollaiselle varmaan saisi nauraa, mutta me emme olisi elossa, ellemme osaisi nauraa.
Katja on vuosien aikana käynyt vielä viidessä korjausleikkauksessa, ja vihdoin nyt hän sanoo olonsa olevan lähes normaali. Syy Katjan sairauteen ja nekrooseihin ei koskaan selvinnyt.
- Siksi haluan, että tästä puhutaan. Että tieto tällaisesta lisääntyy.
Katjan iloinen virnistys on tuttu näky kaikille hänet tunteville. (kuva: Mikko Räsänen)
Katja on nykyään tuttu näkyy monien artistien ja konserttien valokuvaajana.
Tutustu Katjan kotiisivuihin osoitteessa www.katjatamminen.com
Lue alta lisää tositarinoita suomalaisnaisten itsensä kertomina:
Lue myös: Minun tarinani: Sain joululahjaksi risuja ja niillä selkääni
Lue myös: Sanna, 30: Harmittomalta kuulostava addiktio oli tuhota terveyteni ja talouteni
Lue myös: Anna-Maria, 26: "Huumeet olivat koko elämäni, kunnes oma diilerini teki minulle elämäni tarjouksen"
Jatka lukemista
