Etkö saa nukuttua? Sinulta saattaa puuttua unigeeni
Tuhannet muuten terveet ihmiset kärsivät jatkuvasti univajeesta, joka saisi herkemmät hulluuden partaalle.
Univajeesta kärsivät eivät aina ole vuorotyötä tekeviä tai vakavasti mielenterveyshäiriöisiä. Sen sijaan monet ovat osa hiljattain havaittua ihmisryhmää, jotka ovat syntyneet ilman mielihyvägeenejä, jotka tekevät nukkumisesta helppoa.
Lääkärit ovat purkaneet geneettistä selvitystä siitä, miksi peräti kolmasosa ihmisistä kärsii ajoittaisista tai jatkuvista unihäiriöistä. Nämä ihmiset ovat immuuneja lämmön ja rentouden tunteille, jotka tuudittavat keskivertoihmisen uneen 15 minuutissa. Ilman niin kutsuttua mielihyvägeeniä syntyvien elimistö on suunniteltu olemaan tietyssä valppaustilassa koko ajan.
Tila tekee normaalista, pitkästä unesta mahdottoman, joten nämä henkilöt nukkuvat epäsäännöllisesti ja vain lyhyissä jaksoissa. Jopa näinä aikoina henkilöt ponnistelevat suuresti nukahtaakseen ja tunteakseen olonsa mukavaksi. Henkilöt voivat hössöttää esimerkiksi vuodevaatteista ja eivät vain löydä oikeaa nukkuma-asentoa.
On myös muita niin kutsuttuja unettomuusgeenejä. Osa voi herätä aina pikkutunneilla tai pienempäänkin häiriöääneen. Toiset unettomuusgeenit voivat saada unta teeskentelevän henkilön nousemaan sängystä aamuneljältä, mutta samalla henkilö voi olla täysin uupunut iltapäivä neljältä.
Aiemmin unettomuutta on pidetty pelkästään psykologisena vaivana, jonka aiheuttavat muiden muassa stressi, suru, aikaerorasitus tai esimerkiksi vuorotyön aiheuttamat ongelmat. Lääkärit ovat nyt kuitenkin alkaneet pohtia unettomuuden syitä laajemmin.
Jo nyt on ainakin kuusi tai jopa useampia unettomuustyyppejä, jotka on yhdistetty geeneihin. Tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa on mahdollista kehittää lääkkeitä, jotka estävät juuri näiden kyseisten geeniä lähettämät kemialliset signaalit.
Hollantilainen johtava unitutkija Eus Van Somerenin mukaan unettomuusgeenit ovat peruja varhaisilta ihmisiltä. Yksi tai kaksi heimon jäsentä oli vastuuasemassa, ja heidän piti valvoa ja vartioida heimon nukkuvia jäseniä vaaroilta. Selittämätön unettomuus vaikuttaa harvoin lapsissa, Somerenin mukaan se kehittyykin aikuisiällä. Joidenkin tutkimusten mukaan noin 40 prosenttia maapallon väestöstä kehittää unettomuuden 60 ikävuoteen mennessä. Yleensä ongelmat kulkevat suvussa, joka tekee geneettisen yhteyden melko vakuuttavaksi.
- Emme ole aiemmin ajatelleet sukuhistoriaa, sillä sitä ei aiemmin pidetty oleellisena. Nyt huomaamme, että se on hyvinkin oleellista, kertoo unilääketieteen professori Adrian Williams Lontoon King's Collegesta.
Sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa on käynnistetty suurimittaisia tutkimusprojekteja, jotta selvitetään millaisia yhteisiä geenejä unettomuudesta kärsivillä on. Muun muassa tohtori Someren on käynnistänyt kyselyn, missä 10 000 unettomuudesta kärsivää täyttävät lomakkeita nukkumismalleistaan.
Tutkijat toivovat saaneensa tarpeeksi tietoa kerättyä muutamana seuraavana vuotena, jotta lääkekehitys saadaan vauhtiin ja unettomuudesta pitkään kärsineet saavat oikean hoidon.
Lähde: Daily Mail
