Apua olen niin innoissani! Kekkasin miten unelmat toteutuvat ihan oikeasti!

08.10.2019 07:55 - Emilia Parkkonen

Oikeasti heittäkää metikköön ”usko unelmiisi” –bullshit. Nyt ei ole aikaa postailla inspisquoteja somefeedit täyteen vaan tarvitaan todellisia tekoja. Tästä konkretiaa jokaiselle!

Viime viikon postaus oli taianomainen. En puhu nyt niistä täysin asiaan liittymättömistä koirakuvista, enkä tekstisisällöstä, joka taiteili avautumisen, pohdinnan ja huonon huumorin välimaastossa. Puhun nyt siitä, mitä se teki minulle, minkä se sysäytti liikkeelle. Sain osakseni ihania tsemppiviestejä, kuulumisien kyselyitä, ymmärrystä, kanssakokemuksia ja inspiroivia tarinoita. Oloni kohentui jo pelkästään sillä, että sain kirjoitettua mustaa valkoiselle, sain konkreettisesti silmieni eteen sen, että nyt on vähän raskaampi hetki. Muiden reaktiot olivat piste i:n päälle. Ymmärsin, että tämähän on ihan oikeasti vain pieni hetki elämässä ja homma lähtee rullaamaan varmasti ihan pian. Tunsin rauhaa ja vähemmän ahdistusta.

Sitten alkoi tapahtua kummia.

Päätin vastata ”kyllä” ystäväni pyyntöön ottaa kuvia perheen yksi vuotta täyttävästä pienokaisesta. En ollut aikaisemmin pitänyt mitään varsinaisia kuvaussessioita kenenkään kanssa, mutta pidän kyllä kuvaamisesta. En ymmärrä kameran teknisistä asioista mitään, mutta toisaalta tiedän päässäni mikä näyttää hyvältä ja mikä ei, pitäisi vaan harjoitella enemmän. Vastasin pyyntöön siis kyllä, vaikka toki selittelin kovasti, että hommasta voi tulla katastrofi.

Kun aloin kuvaamaan, asiat jotenkin käsittämättömällä tavalla loksahtivat paikoilleen ja minä – suurin kriitikkoni – olin jopa tyytyväinen kädenjälkeeni, tai ainakin osaan siitä. Päätin rohkaista itseni kerrankin ja julkaisin yhden kuvan Instagramissani, ihan vaan kertoakseni, että piru, tämähän on siistiä. Sain kyselyitä muista kuvauksista ja ymmärsin, että tätähän voi ihan oikeasti tehdä. Ammattikuvaajaa minusta ei koskaan tule, mutta pidän tärkeänä, että osaan tehdä sisältöä eri välineillä ja saan tuotua visioni esille, kuten haluan. Kuvan julkaisun jälkeen tajusin, että minähän itseasiassa pystyn tähän. Minullahan on silmää ja handlaan tämän, tulevaisuudessa vielä paremmin. Tästä sain vahvistusta omille ajatuksilleni tulevasta.

Sitten tapahtui seuraavaa.

Seuraavaksi tapasin erään vanhan tutun sushin merkeissä ja kerroin edamame-papuja imeskellen näistä tulevaisuuden ajatuksistani (tarkennettakoon, että ensin söin papuja ja sitten puhuin, en yhtä aikaa).  Hän kuunteli ja innostui antamaan tärkeitä vinkkejä, sekä mahdollisuuden osallistua keväällä erääseen mahtavaan projektiin, josta kerron varmasti myöhemmin. Olin puulla päähän lyöty, nyt näitä iloisia asioita sateli toden teolla. Sain energiaa, jota en ole koskaan aikaisemmin saanut. Vatsani oli täynnä perhosia, for real!

Vielä samaan aikaan saimme mahdollisuuden puolisoni kanssa lähteä lomalle, ottamaan pientä lomaa keskellä kaikkea hulinaa. Italia, täältä tullaan! Tämän lisäksi saimme vielä uutisia, jotka tulevat muuttamaan elämämme suuntaa – onneksemme. Tästä lisää kenties myöhemmin. Ja ei, en ole raskaana!

Silloin sain varmistuksen erääseen asiaan, jonka olen tavallaan jo tiennyt, mutta nyt tiedän sen varmasti: avaa. aina. suusi. Unelmien tavoittelussa ei ole kuin yksi sääntö: puhu niistä. Kerro niistä.  Blogini – mitä jos en olisi uskaltanut avata suutani silloin, kuin Voice.fi:n blogeja suunniteltiin? Häät Italiassa - mitä jos en olisi sanut ääneen, että mitä jos se olisikin mahdollista?

Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka ja paljon, mutta silti olen hillonnut omia unelmiani ja halujani kuin mummon aronioita konsanaan. Vaan enpä enää!

Joten, sinä, rakas ihminen, joka olet päätynyt lukemaan tätä tekstiä, avaa suusi! Et voi koskaan tietää kuka voi auttaa sinua tiedostamatta tai tiedostaen. Juttele ystäviesi kanssa, työpaikalla, tutun tutuille, kerro somessa, näytä, demonstroi!

Hämmennä kotipippaloiden tunnelmaa kertomalla salainen haaveesi avaruuseläintarhan perustamisesta! Näytä tukahdutetut akrobatiataitosi lounastunnilla! Älä enää peittele!

Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että juoksette ulos huutelemaan lottovoittounelmistanne pahaa-aavistamattomille kadunkulkijoille ja näin tilillenne kilahtaa taianomaisesti muutama miltsi. Ihan vaan disclamerina.

Kertokaa ihmeessä, jos tällaisia tarinoita löytyy takataskustanne! Olen varma, että tämä on salaisuus kaikkeen. Uskalla avata haaveesi muille.

Seuraavaksi minun listaltani löytyy:

- Yksi radiomainos speakattuna minun versiollani munamiesäänestä (tästä olen huudellut, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut)

- Yksi elokuvan päärooli (munamiesäänellä tai ilman)

- Muodonmuutoksen onnistuminen

- Oma podcast

- Videoiden kuvaaminen ja editointi

Siinä taas unelmaa kerrakseen. Antakaa palaa pöpit!

- E

Seuraa blogia Bloglovin'issa ja Instassa!

Lue myös:

Maailman lyhyin blogipostaus

Bikinit päällä jo ennen ”bikinikuntoa”, auta armias!

Muodonmuutos osa 1: HALUAN OSTAA OIKEAT HOUSUT JA SE ON IHAN OK!

OMG 4x täydellinen pikkulaukku ja alekoodi teille!

Häämme Toscanassa - ihanat kuvat taianomaisesta viikonlopusta. Take me back!!

Häät ovat ohi ja minä haistelen tyhjennettyjä vesileluja.

Olipahan polttarit – kesti viikkoja toipua!

Ei kun nyt siis ihan oikeasti! Kokeilkaa tätä jälkkäriä, en ole ikinä syönyt mitään näin hyvää!

Puhutaan hetki kuolemasta – tämä on minun tarinani menetyksestä

Kommentoi